Pedro Bastardon pikantti lisä

Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisia myös blogin puolelle. Kirjaprojekti ei ole aivan älyttömästi edennyt kesän aikana, johtuen kesästä ja myös siitä, etten pystynyt kirjoittamaan kuukauteen murtuneen räpylän takia. Hiljaa hyvä tulee, sanoi jo vanha isäntäkin. Vietimme rouva Bastardon kanssa vuosipäivää, joten ilta sujui herkuttelun merkeissä. Rouva tilasi pastaa, mutta erinäisten aikataulusäätöjen takia pääsimme vasta myöhemmin liikkeelle, joten safkaksi valikoitui risotto. Olen varmasti joskus maininnutkin tästä, että risotto on yksi hienoimpia safkoja, jota maa päällään kantelee. Oikeasti, kyseessähän on vain riisi, joka on kypsennetty hartaasti! Silti, mikään ei voita hyvää risottoa. Olen monesti sanonut, että voisin vaikka uida viinissä. Viinikylpyjen välissä voi käydä kuitenkin pyörimässä risotossa, vähän samaan malliin kuin hangessa saunasta. Niin hyvää se on. Ajattelin jo aiemmin tällä viikolla, että duunailen joku kerta risotto alla milanesea, johon tu...

En nyt taas jostain syystä älynnyt ottaa kuvia välivaiheista, joten pahoitteluni siitä. Lisäilen netistä ottamiani kuvia, jotta lukeminen olisi mielekkäämpää. Annoskuvat ovat omiani. Olipa kerran mies (?) nimeltä Bastardo. Herra B tykkäsi laitella ruokaa. Eräänä myrskyisenä lokakuun iltana Herra B:n alkoi tehdä mieli murkinaa. Mutta kappas, lompakko ammotti tyhjyyttään. Mikä neuvoksi? Pitkien etsintöjen jälkeen Herra B löysi kuin löysikin 15 euroa, jotka kissa oli ovelasti piilottanut pahan päivän varalle. ”HOHHOHHOH, näillä saan ostettua hyvää ja ravitsevaa murkinaa”, Herra B tokaisi ja lähti suunnistamaan kohti kauppaa. Herra B tutki lihaosaston jämälaareja ja löysi naudan keittolihaa, joka oli tarjouksessa. ”HOHHOHHOH, tästä minä saan valmistettua hyvää ja ravitsevaa murkinaa”, Herra B tokaisi. On huomioitava, että keitinlihassa on monasti makuluu tallella, ja se jos mikä on omiaan antamaan ylellisen säväyksen lientä varten. Herra B investoi loput rahansa hyviin juureksiin ...

Huhhuh, katsoin juuri, että viimeisin päivitykseni on tehty kesäkuussa. Olen selittänyt laiskuuttani kiireellä ja vaikka olenkin tehnyt safkoja tässä välissä, ei ole vain tullut kirjoiteltua. Kaipa sitä Bastardonkin pitää välillä lomailla kirjoittelutouhuista, jotta kynä pysyy terävänä. Nostan itseni niskakarvoista ilmaan, että saisin jatkossa vähintään yhden kirjoituksen kuukaudessa. TV:stä tutun Muna-Tomin sanoin, katotaan miten äijän käy! Rouva Bastardo tilasi minulta lihapullia ja ranskalaisia, ei siis mitään hienostelusettiä. Ajattelin kuitenkin nostaa hieman vaatimustasoa kaupan valmiista eineksistä, joten klassisestihan tässä kävi: here we go again siis! Funtsin että köttbullarit voisi maustaa jotenkin kivasti, jollain yrtillä ehkä. Jatkaisin samaa linjaa lohkoperunoihin ja majoneesiin. Pamautin kengänkärjet kauppaa kohti ja tein tarvittavat investoinnit. Muokkasin samalla blogini rakennetta. Nyt komponentit ovat omissa kirjoituksissaan. Löydät ne linkkeinä tuosta alta....

600 g naudan jauhelihaa 10 % ½ pakettia valkosipulituorejuustoa 2 kananmunaa Tuoretta timjamia Valkosipulia Balsamiviinietikkaa Dijon-sinappia Chilikastiketta Mustapippuria Suolaa Pahoittelen kuvien puuttumista. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, jossa erittelen annoksen komponentit omissa teksteissään. Tästä syystä en hiffannut ottaa kuvia välivaiheista. Lihapullat on kyllä maailman iisein ruoka. Pilkoin tuoretta timjamia ja sekoitin kaikki ainekset keskenään. Murskasin valkosipulin, jolloin sen makuun tulee hieman ronskimpi sävy. Se ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan. Muutenkin mausteita sujahti jauhehan joukkoon aika runsaskätisesti. Mikään ei ole niin lamea kuin mauttomat lihapullat! Toinen juttu lihapullissa on se, että joukkoon voi heitellä vaikka mitä. En ole varmaan ikinä tehnyt niitä kahta kertaa samalla reseptillä, eikä niitä pidä tehdäkään. Lihapullien jos minkä kanssa on lupa hullutella! Tosin nyt väänsin ne aika klassisten makuyhdistelmien kanssa, mut...

Lohkoperunat Kiinteitä perunoita (ei jauhoisia) Iso punasipuli Tuoretta timjamia Valkosipulia Balsamiviinietikkaa Dijonsinappia Chilikastiketta Mustapippuria Suolaa Oliiviölyä Pahoittelen kuvien puuttumista. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, jossa erittelen annoksen komponentit omissa teksteissään. Tästä syystä en hiffannut ottaa kuvia välivaiheista. Idiksenä tässä oli jopa hieman vahingossa käyttää samoja mausteita kuin lihapulleroisissani . Ratkaisu tuotti hedelmää, mutta tärkeämpänä pidän oikeanlaista valmistustapaa, jolla kotioloissa saa valmistettua hyviä ja rapeita lohkiksia ilman rasvakeitintä. Harjasin perunoista mullat pois, sillä se ei maistu hyvältä. Leikkasin perunat lohkoiksi KUORINEEN. Perunassa kuoret ovat hyvä asia, joten niitä ei tule poistaa, vaan puhdistaa. Pro tip: Lohkoin myös punasipulin. Tämä käy niin, että kannasta leikataan vain ulko-osa pois. Jäljelle jäävä kannan osa sitoo lohkot niin, etteivät ne hajoa. Tämän jälkeen läväytin ne a...

Asiaa majoneesista Kun käyt kaupassa, jätä suosiolla valmiit majoneesit hyllyyn. Oikeasti, se on niin helppo tehdä itse, ettei sitä ole syytä ostaa valmiina. Jos omaat nohevuutta, arvaatkin jo varmasti, että kotioloissa siitä saa myös sata kertaa paremman makuista. Perusmajoneesiin tulee keltuaista, rypsiöljyä (testasin kerran oliiviöljyä, eikä maku ollut hyvä) ja jotain sitovaa ainetta. Yleensä se on sinappia. Tämä saa aikaan emulsion, jossa kaksi normaalisti toisiaan hylkivää ainesosaa saatetaan yhteen. Siitä nimitys emulsiokastike. Määrätkin on helppo muistaa: 1 keltuainen yhtä öljydesiä kohden. Nyt itse reseptin kimppuun. 2 keltuaista 2 dl rypsiöljyä 1 tl dijonsinappia Mausteet: Suolaa Musta- tai valkopippuria Vaaleaa balsamiviinietikkaa Tuoretta timjamia Valkosipulia Konjakkia Pahoittelen kuvien puuttumista. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, jossa erittelen annoksen komponentit omissa teksteissään. Tästä syystä en hiffannut ottaa kuvia välivaiheista. ...

Iso G, tuo juomista jaloin. Olen työskennellyt jo kymmenen vuotta alkoholialan ammattilaisena ja mieleeni juolahti, että pieni kunnianosoitus tuolle yhden kansanosan symbolille olisi paikallaan. Tämä on myös samalla väkevä hatunnosto kaikille arkemme sankareille, jotka kesän kynnyksellä nousevat koloistansa kirkastamaan päiväämme ja muistuttamaan, että myös oravanpyörän tuolla puolen on elämää. Saanko esitellä, Ministerin kevät. Ajatus Gambina-hyytelöstä oli niin kiehtovan perverssi, ettei sitä voinut jättää toteuttamatta. Niin kuin olen monet kerrat manannut, en ole mikään kaksinen jälkkäreiden duunailija. Nyt olen kuitenkin ryhtynyt kehittämään tätä puolta ja tämä onkin ehkä ensimmäinen jälkkäri, jonka olen suunnitellut itse alusta loppuun saakka. Gambina-hyytelö 1 pullo Gambinaa (2 dl hyytelöön, loput kokin marinadiin) Vettä Ruokosokeria Sitruunan kuorta Katajan marjoja Tuoretta rosmariinia Liivatelehtiä Homma lähtee liikkeelle G:n maustamisella. Se ei itses...