Pedro Bastardon pikantti lisä

Edellisen pastahomman seurauksena innostuin kehittämään itsestäni pastaekspertin! Tavoitteeseen on vielä matkaa lähes valovuosi, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen muutenkin hienoinen azurrifani, niin historian, kulttuurin kuin ruuankin puolesta, joten tuntuu että olen oikealla tiellä. En kuitenkaan aio siirtyä kokkailuissani kokonaan Berlusconin riveihin vaan pidän edelleenkin kaikki langat omissa käsissäni. Pastaa valmistaessa kannattaa muistaa se seikka, että tarjoillessa pasta on se pääjuttu ja muut lautasen jutut vain lisukkeita. Pasta Bolognese on tästä ehkä kaikkein yleisin esimerkki, kun se pasta pitää aina hukuttaa sinne kastikkeeseen. Nyt ei lähdetä hukuttamisjuttuihin, vaan valmistetaan yksinkertaisen maistuvaa pastaa. Pastaohjeen voit tarkastaa kätevästi tästä . Ragu alla Bolognese, härmäksi Polognesekastike: 400 g naudan jauhelihaa 150 - 200 g possun palvikylkeä 1 prk tomaattimurskaa 2 dl punaviiniä 5 dl lihalientä 1 prk tomaattipyrettä 2 isoa herkkusientä 2

Vuosi oli varmaan 2012. Olin 40-asteen kuumeessa kotona ja katselin telkkaria. Olotila oli sellainen, etten pystynyt vaihtamaan edes kanavaa (syy, miksi töllö oli LIVillä, en tiedä). Rachael Ray valmisti pastaa johon tuli aivan törkeä määrä sipulia. Tämä jätti sumuisen ja pysyvän arven aivoihini, enkä silloin vielä tiennyt että kohtaloni olisi joku päivä kehittää siitä hyvinkin maukas ateria. Pastakone, tuo Perkeleen viekas juoni Ensimmäinen tuorepastakokeiluni tapahtui noin vuosi sitten, ja tein sitä vasta hiljattain uudestaan. Innostuksen laantumisen syyksi voin nimetä yhden esineen: pastakone. Ekalla kerralla koitin tehdä koneella, eikä se onnistunut suunnitelmien mukaan. Vuosi kului, ja jokin sai minut päättämään että selätän pastan vaikka mikä olisi! Ei ole mitään syytä olla opettelematta tätä hienoa taitoa. Tällä kertaa heitin pastakoneen jorpakkoon ja otin käyttöön hieman old schoolimman aseen: vanhan kunnon kaulimen. Ja niin alkoi ystävyys miehen ja kaulimen. Ystävyy

Tämä setti oli niin rautainen, että haluan jakaa sen maailmalle. Älkää huoliko, seuraava päivitys on taas safkaa. Pääsiäisen vietto koetteli kehoa niin kovasti että se pyysi pientä lomaa ja sairastui flunssaan. Muistan lukeneeni joskus jostain Internetin syövereistä valkosipulimaidosta, jonka pitäisi olla kaikkein paras lääke flunssan hoitoon. Aika paljon luvattu. Koska pidän valkosipulista paljon, päätin kokeilla tätä rohtoa. Mukilliseen maitoa sujahti 2 isoa kynttä ihanuutta ja lisäksi laitoin sinne puolikkaan peukalon kokoisen palan tuoretta inkivääriä, kaikki silputtuna. Lisäksi vielä timjamin oksa, hunajaa ja mustapippuria rouhittuna. Koko komeus mikroon pariksi minuutiksi ja avot! Jälkeenpäin lueskelin että keitosta olisi hyvä valmistella kattilassa tunnin ajan, mutta kuka nyt oikeasti jaksaa kuumeessa moiseen ryhtyä? Tuomio: Lopputulos maistui, noh, inkivääriltä ja valkosipulilta (tässä järjestyksessä). Kyllä se ainakin nenän aukaisi jos ei muuta, ja tästä tulikin kyll

Juhlallisen aloituksen jälkeen arki koittikin nopeasti. Kanaa jäi viikonlopulta yli, eikä kolmen tunnin kokkailu tiistai-iltana ole meikäläisen juttu. Jos siis joku kerkesi luulla tätä joksikin hienohelmapalstaksi, niin joudun tuottamaan pettymyksen: meillä syödään arkena ihan samanlaista ruokaa kuin muuallakin. Phyi! Alkuun kuitenkin muutama sana eines- ja valmisruuista. Lopetin einesten vetämisen aika tarkalleen vuosi sitten. Olin ennen aika laiska laittamaan ruokaa arkisin. Söin paljon itsekseni ja Atrian kanaviilokki tai joku vastaava räkä tuli tiputettua ostoskoriin monta kertaa viikossa. Halpaa ja helppoa. Sitten valaistuin: tein jokavuotisen elämäntaparemontin ja tällä kertaa päätin etten enää einessaastaan koske. Vuoden aikana olenkin sortunut vain muutaman kerran pakon edessä, eikä ole yhtään kaduttanut. Päin vastoin! Olen pystynyt nauttimaan ruuasta aivan eri tavalla. Eikä päätös ole tuottanut mitään suuria taakkoja saatikka rahanmenoa. Luovuutta käyttämällä yksinkertai

Tämä on ensimmäinen blogipäivitykseni. Blogin ei ole tarkoitus olla puhdasoppinen ruokaohjesivusto, vaan koitan lähinnä kertoa siitä miten itse valmistan ruuat. Ohjeet eivät siis ole ohjeita vaan pikemminkin ohjeistuksia, eikä niitä tule lukea kuin raamattua. Mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä ruokaa, vaan totuus piilee jossain kokin aivojen ja käden välimaastossa. Tarkalla reseptin seuraamisella voidaan saavuttaa kelvollinen lopputulos, mutta samalla tapetaan luovuus, persoonallisuus ja hauskuus. Ranskan Bressessä elää kanarotu, josta puhutaan että se olisi maailman paras maultaan. Susirajalla en ole siihen törmännyt kaupoissa kovasta etsinnästä huolimatta, joten joudun toteuttamaan tämän kokeilun ihan Kariniemen broilerilla. Ruokana tänään oli siis yrttibroilerin rintaa,  valkosipuli-yrttileipää, vihreätä parsaa, bearnaise-kastiketta. Annos tuli kahdelle, joten broilerin rintapaloista ei tullut kiistaa. Jämät voi huitaista seuraavana päivänä vaikka leivän päällä