Paluu arkeen kanalämppärien saattelemana.

Juhlallisen aloituksen jälkeen arki koittikin nopeasti. Kanaa jäi viikonlopulta yli, eikä kolmen tunnin kokkailu tiistai-iltana ole meikäläisen juttu. Jos siis joku kerkesi luulla tätä joksikin hienohelmapalstaksi, niin joudun tuottamaan pettymyksen: meillä syödään arkena ihan samanlaista ruokaa kuin muuallakin.

Phyi!

Alkuun kuitenkin muutama sana eines- ja valmisruuista. Lopetin einesten vetämisen aika tarkalleen vuosi sitten. Olin ennen aika laiska laittamaan ruokaa arkisin. Söin paljon itsekseni ja Atrian kanaviilokki tai joku vastaava räkä tuli tiputettua ostoskoriin monta kertaa viikossa. Halpaa ja helppoa. Sitten valaistuin: tein jokavuotisen elämäntaparemontin ja tällä kertaa päätin etten enää einessaastaan koske. Vuoden aikana olenkin sortunut vain muutaman kerran pakon edessä, eikä ole yhtään kaduttanut. Päin vastoin! Olen pystynyt nauttimaan ruuasta aivan eri tavalla. Eikä päätös ole tuottanut mitään suuria taakkoja saatikka rahanmenoa. Luovuutta käyttämällä yksinkertaista arkisafkaa saa valmistettua alle puolessa tunnissa ja myös edullisesti. Kun tekee vielä sen verran reilun satsin että jää myös seuraavalle päivälle, niin kokonaistyömäärä on lähestulkoon sama, kun tekisi pussikeiton molempina päivinä. Väitän myös että kun oppii käyttämään kasviksia ruuassa niin että niiden mausta saa kaiken irti, pysyy puoskarikin paremmin loitolla. En ole mikään ituhippi ja tykkään myös silloin tällöin nollata tilannetta hyvinkin epäterveellisellä safkalla, mutta kyllä monipuolisesti kasviksia käyttämällä saa oikein hyvää ja maukasta murkinaa: Lisäät vain kilon pekonia ja...

Ok, vitsi vitsinä. Mennääs ihan aiheeseen niin loppuu tämä jauhaminen joskus.

Viikonlopun yrttihässäkkäbroilerista jäi kivasti yli jämäpaloja, joten siitä sai loihdittua ihan maistuvaa arkiruokaa. Kun alle laittaa leivän ja päälle juustoa niin siinä välissähän toimii mikä tahansa.

Ostin kaupasta yrttimarinoitua broilerinsuikaletta, jotta liha ei lopu varmasti kesken (ei loppunut, sillä sitä jäi yli vaikkapa kanakeiton tarpeisiin). Sekoitin sen viikonloppuna valmistamani broilerin revittyihin jämäpaloihin ja tuloksena oli tarpeeksi raaka-ainetta.


Voitelin ruisleivän ja laitoin päälle valkosipulimajoneesia, broileria, viikonlopulta ylijäänyttä bearnaisea, silputtua persiljaa ja pari viipaletta kermajuustoa tässä jätjestyksessä. Koko setti mikroon ja homma oli valmis parissa minuutissa.


Pari tipsiä: jos (kypsä) broileri on ollut jääkaapissa niin lämmitä sitä vähän aikaa ennen kuin kasaat leivän. Näin siksi että bearnaise ei viihdy kovinkaan pitkään mikrossa, koska se juoksettuu helposti (emulsiokastikkeen lisävaruste). Bearnaisehan näyttää jääkaapista ottaessa ihan jähmettyneeltä joltain mutta älä huoli, siitä tulee taas kastiketta kun sitä lämmittää sopivasti. Älä käytä juustoa liikaa, sillä se on raskasta eikä ole hyväksi maulle tai linjoillesi. Kevytjuusto kannattaa jättää kauppaan, sillä ruuan valmistuksessa ei kannata käyttää kevyttuotteita: Rasva antaa ruokaan makua ja tarvitseehan ihminen rasvaa elääkseen, hyvänen aika.

Kun dinner oli valmistunut niin laitoin päälle vielä reilusti itse valmistamaani ei-niin-tulista paholaisen hilloa (josta arvelin kirjoitella juttua tulevaisuudessa).

Arvio: Makuhan oli tässä jutussa loistava, kun muistaa että valmistukseen meni noin 10 minuuttia. Laitoin aika reilusti broileria, joten nälkä siirtyi pitkälle tulevaisuuteen kahdella tuollaisella leivällä. Plussat: erittäin ruokaisa, maukas, nopea valmistaa ja edullinen (ainekset löytyivät jääkaapista, pl. extrakana). Miinukset: Tämä safka on ehkä hieman sellaista iltapalatyylistä, johon se on turhan raskasta. Töiden jälkeen nopeasti tehtynä kuitenkin toimiva, jos vielä ottaa huomioon että kekseliäisyydellä lämppäristä saa rakennettua mitä ilmiömäisempiä juttuja.