Pastaa osa 1: Pasta Bastardo (sipulihässäkkä)

Vuosi oli varmaan 2012. Olin 40-asteen kuumeessa kotona ja katselin telkkaria. Olotila oli sellainen, etten pystynyt vaihtamaan edes kanavaa (syy, miksi töllö oli LIVillä, en tiedä). Rachael Ray valmisti pastaa johon tuli aivan törkeä määrä sipulia. Tämä jätti sumuisen ja pysyvän arven aivoihini, enkä silloin vielä tiennyt että kohtaloni olisi joku päivä kehittää siitä hyvinkin maukas ateria.

Pastakone, tuo Perkeleen viekas juoni

Ensimmäinen tuorepastakokeiluni tapahtui noin vuosi sitten, ja tein sitä vasta hiljattain uudestaan. Innostuksen laantumisen syyksi voin nimetä yhden esineen: pastakone. Ekalla kerralla koitin tehdä koneella, eikä se onnistunut suunnitelmien mukaan. Vuosi kului, ja jokin sai minut päättämään että selätän pastan vaikka mikä olisi! Ei ole mitään syytä olla opettelematta tätä hienoa taitoa. Tällä kertaa heitin pastakoneen jorpakkoon ja otin käyttöön hieman old schoolimman aseen: vanhan kunnon kaulimen. Ja niin alkoi ystävyys miehen ja kaulimen. Ystävyys, joka tulee jatkumaan toivottavasti vielä pitkään.

Kirjoitan tästä itseasiassa kaksi eri juttua: sipulihässäkän ja kaikille hieman tutumman Ragu alla Bolognesen. Pastan valmistin molemmilla kerroilla hyvin samalla tavalla (jälkimmäisellä hieman virheistä oppineena).

Pastataikina

4 ½ dl durumvehnäjauhoja
3 kananmunaa
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
valkosipulia

Kaada jauhot pöydälle ja tee kasan keskelle kaukalo. Lisää kaukaloon kananmunat, öljy, suola ja murskattu valkosipuli. Oikaisin ekalla kerralla ja käytin valkosipulijauhetta, joka ei kannattanut koska koostumuksesta tuli vähän karhea. Viisastuneena puristin joukkoon 3 kynttä ja lopputulema oli kerrassaan loistava. Kananmunat kannattaa rikkoa astiaan ennen kuin lisää ne jauhoihin, koska jos kuorta tippuu jauhojen sekaan niin ei sitä saa sieltä pois edes kirveen avulla.

Kun ainekset ovat kasassa, ryhdytään taikinaa työstämään sisältä ulospäin. Homma on aluksi sottaista varsinkin tottumattomalle, mutta vähitellen siitä alkaa muodostua kiinteän taikinan muotoinen asia. Jos homma meinaa kuivua liikaa, lisää tilkka vettä ja jatka työstämistä. Jotkut käyttävät tähän konetta, mutta pois sellaiset hifistelyt. Taikinaan saadaan sielu ainoastaan käsin veivaamalla. Kun olet vaivannut ja vemputtanut taikinaa noin 10 minuuttia, pitäisi sen olla suhteellisen kiinteä. Sitten se kääritään kelmuun ja siirretään jääkaappiin tunniksi rauhoittumaan. Mokomakin.

Koska aika on rajallinen resurssi, niin tässä vaiheessa kannattaa pilkkoa kasvikset sipulihässäkkää varten. Jos valmistat Bolognesen, tsekkaa kasvishommat täältä.

Leikkaa taikina puoliksi sekä kauli neliön muotoiseksi ja niin ohueksi kuin vain mitään rikkomatta pystyt sen tekemään. Ensimmäinen pastani oli noin 2 millin paksuinen, ja se turposi melkoisesti keittäessä. Toisella kerralla viisastuneena kaulin sen millin paksuiseksi ja siitä tuli oikein hyvä. Jauhoja kannattaa lisäillä alustalle ja taikinan päälle silleen ettei se jää kiinni mihinkään. Tämän saa oppia kantapään kautta, jos joudut irroittamaan valmiin taikinan alustasta, jolloin homma menee helposti uusiksi. Toista sama molemmille puolikkaille, ja anna rauhoittua vielä puolisen tuntia. Keitinvesi on hyvä laittaa tässä vaiheessa tulille. Kattilalliseen vettä voi sujauttaa myös reilummin suolaa. Sipulihässäkkää valmistaessa nosta veteen myös pinaatit.

Taittele taikina löysästi haitarille, jotta saat leikattua sen yhdellä veitsen painasulla. Molemmilla puolilla on hyvä olla jauhoja, ettei pasta vaan jää kiinni itseensä jolloin siitä tulee myökky. Pastahommissa kannattaa olla muutenkin liikkeellä hyvin varovaisella otteella, sillä möykkyvaara on kokoajan läsnä. Pasta on kätevin leikata tagliatelleksi eli vaikka pikkurillin paksuiseksi, mutta tietysti sen voi tehdä kukin miten itse parhaaksi näkee. Sitten vaan poikki ja pinoon. Avaa leikattu pasta hyvin hellällä kädellä, sillä ronskiusasteen noustessa nousee myös möykkyvaara. Toista sama toimenpide molemmille puoliskoille.

Kun pasta on leikattu niin nostele herkku varovasti kiehuvaan veteen. Kattilaa ei kannata tunkea täyteen etteivät pastat jää kiinni toisiinsa (möykkyvaara), joten homma kannattaa tehdä kahdessa erässä. Keitä pastaa pari kolme minuuttia. Pasta turpoaa keittämisen aikana hieman, mutta tästä ei kannata olla huolissaan. Nosta pasta vedestä kun se on vielä al denteä. Puraisemalla saa kaikkein parhaiten testattua. Jätä vesi (ja pinaatit) vielä kattilaan, mutta nosta se liedeltä.

Lisuke:
n. 10 salottisipulia viipaloituna
n. 4 valkosipulin kynttä viipaloituna
100 g tuoretta pinaattia
valkoviiniä
mustapippuria

Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa 5-10 minuuttia. Öljyä voi lisätä välillä jos siltä tuntuu. Kaada pannulle pastan keitinvettä ja valkoviiniä (varmaan yhteensä jotain pari kolme desiä) ja perään pinaatit sekä itse pääosan näyttelijä: pasta. Kääntele hommaa niin kauan kuin neste on kiehunut miltei kokonaan pois. Mausta mustapippurilla, ota levyltä pois ja safka on valmis. Tarjoillessa ei kannata säästellä parmesaanissa.

Tuomio: Yksinkertainen sapuska oli hyvin maukas ja täyttävä. Maku oli hyvin hieno ja lisukkeeseen tullut valkoviini teki aromiin juuri sen hienon pikantin lisän. Tätä kelpaa tarjota parempiosaisellekin. En ole mikään kasvissyöjä mutta tämä mättö ei missään nimessä lihaa kaivannut. Pastahommissa itse pasta on kuitenkin se pääjuttu, ja tämä tuppaa ihmisiltä liian usein unohtumaan tässä Knorrin ja ystävien hallitsemassa maailmassa!

Viininä oli Brown Brothersin Dry Muscat, koska se sattui löytymään kaapista. Ei mikään made in heaven -yhdistelmä muttei huonokaan. Hyvä italialainen pinot grigio sopisi varmasti kuin nyrkki silmään tämän kanssa. Enjoy!