Pedro Bastardon pikantti lisä

Toinen osio kirjoituksestani käsittelee enemmän kuningas alkoholia. Jos siis olet Päivi Räsänen, pyydän ystävällisesti poistumaan sivultani, sillä luvassa on äärimmäistä hehkutusta alkoholin kustannuksella ja samalla kansakunnan syöksemistä alimpaan helvettiin. Tämä on oodini viinille. Italian Toscana on yksi maailman arvostetuimmista viinialueista. Viini on jotain muuta kuin pelkkä alkoholijuoma. Kuten tiedätte viskipäivityksestäni, alkoholijuomiin liittyy paljon traditioita, joita arvostan. Kuitenkin viinit menevät tässä lajissa aivan omaan luokkaansa. Viinin valmistus ja nauttiminen ovat molemmat taiteeseen verrattavia prosesseja, joissa on kyseessä paljon suuremmasta kuin vain valmistuksesta ja juomisesta.  Jo se, että yleensä juot viiniä ja pidät siitä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka eivät koe samoin. Viinissä on jotain erityistä, mitä muista alkoholijuomista ei löydy. Nautiskelin maukkaan pasta-ateriani kanssa italialaista valkoviiniä nimeltään Livon Collio Fr

Tässä päivityksessä on kyse nautinnosta. Ihmisen ylivoimaisesta tarpeesta kokea jotain, mikä saa dopamiinin tulvimaan elimistössämme. Tässä on kyse sivistyksestä, siitä, ettei ihmisen tehtävänä ole ainoastaan ravita ruumistaan tarvittavilla vitamiineilla ja hivenaineilla, vaan tehtävänä on myös ruokkia aivoja ja mieltä. En osannut päättää teenkö yhden vai kaksi erillistä päivitystä. Päädyin kahteen, sillä vaikka nämä setit kuuluvat yhteen, tulisi tästä päivityksestä romaanin pituinen, eikä sitä jaksaisi lukea kokonaan edes Erkki. Tulevat jutut ovat suoraa euforista tajunnan virtaa kirjoitettuna aterioinnin jälkihöyryissä. Pyrin pitämään rakenteen edes jotenkuten siedettävänä. Toisen, viinijuttuja sisältävän osion voit lukea täältä . Aloitetaan. Kaikki lähti siitä, kun hyvä ystäväni osti minulle Italian tuliaisina pullollisen supertoscanalaista. Avaan tätä toisessa osiossa, mutta kyse on punaviinien Armanista tai Lamborghinista. Okei, käskyä koneesta ei löydy saman verran mutta

Ajattelin laajennella tarjontaani kirjoittamalla silloin tällöin myös hieman arkisemmistakin safkoistani, mutta oi ystäväni hyvät, älkää peljätkö; ruokaelitismi elää ja voi hyvin siitä huolimatta! Sunnuntairuokana oli tarjolla tällaista. Pataruoka on sunnuntaina sen takia kiva, että ruoka kypsyy uunissa pikkuhiljaa samalla kun itse voi loikoilla sohvalla telkkarin roskaohjelmia ahmien. Periaate on miltei aina operaatio jääkaapin tyhjennys, mutta tällä kertaa funtsin setit etukäteen ja kävin poistamassa lähimarketista tarvittavat ainekset. Jos et siis vielä omista hyvää valurautapataa, on se syytä hankkia välittömästi. n. 500 g broilerin fileepihvejä Kanapata uunista tulleena. Valurautapata on varmasti yksi parhaista ihmisolennon keksinnöistä. 2-5 punasipulia 4 kynttä valkosipulia 1 paprika peukalon kokoinen pala inkivääriä 1 pkt pippurituorejuustoa 1 prk smetanaa ½ purkki turkkilaista jugurttia 1 sitruunan mehu mustapippuria kanaliemikuutio paprikamaustetta kurku