Pedro Bastardon pikantti lisä

Tämä kirjoitus on omistettu Aluehallintovirastolle sekä muille viranomaistahoille, jotka säätävät koko tätä alkoholisirkusta. Koska tämä blogi on nautintoaineblogi, aloitan kertomalla teille tarinan viskistä. Tämän jälkeen puhumme hieman politiikasta, jonka jälkeen siirrymme puhumaan lisää viskistä ja kehumaan toisiamme. Rakenne mukailee siis normaalin lauantai-illan tarinaa. Jumalten nektaria. Instituution kaataminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Viski on hieno juoma. Se ei ole lällärijuoma. Pidän kaikesta mitä tuo enkelten kyyneleiden jälkeen jättämä tisle edustaa: perinteitä, kulttuuria ja nautintoa. Viski on monelle harrastus. Minullekin se olisi, mikäli kukkaron nyörit antaisivat periksi, sillä se maksaa monia €urosia. On minulla toki viskipullo kotona aina käden ulottuvilla, mutta kulutukseni rajoittuu noin kolmen pullon vuositahtiin. Tällä hetkellä jemmassa on jo toista pulloa peräkkäin Glenmorangien Quinta Ruban. Viski on viimeistelty portviinitynnyrissä, jost

Ensin hoidetaan yksi homma pois alta. Aloitin syyskuussa opiskelut, jonka lisäksi olen tiiviisti joensuulaisen Susiraja Metal Club ry:n (khöm, mainos) toiminnassa mukana. Tästä johtuen vapaa-aikani on nykyisin kortilla, joten en ole kerjennyt päivittelemään tänne niin usein kuin haluaisin. Pahoitteluni tästä. Myöskään opiskelijabudjetti ei anna aina myötä valmistaa kaikkia appeita, joita olen suunnitellut. Pyrin kuitenkin jatkossa päivittämään tänne jonkin setin vähintään kerran kuukaudessa. Sitten itse asiaan. Syksy on vuoden parasta aikaa! Mikään ei voita pimeitä iltoja parvekkeella hyvän viinin ja musiikin parissa. Tai sitten samoilua hiljaisessa metsässä ruskan väriloistossa. Syksyyn kuuluvat myös tietynlaiset maut. Sienet, marjat ja riista aiheuttavat voimakkaita tunteita jokaisen Pohjolan asukin sydämessä. Ah, syksy. Mikä ihana tekosyy. Aamulla hienoisessa darrassa herkkätuulisuus voitti ja romanttisesti ilmaistuna paloin halusta maistella metsää. Ryhdyin kehittelemään