Asiaa viskistä virkamiesten iloksi.

Tämä kirjoitus on omistettu Aluehallintovirastolle sekä muille viranomaistahoille, jotka säätävät koko tätä alkoholisirkusta.

Koska tämä blogi on nautintoaineblogi, aloitan kertomalla teille tarinan viskistä. Tämän jälkeen puhumme hieman politiikasta, jonka jälkeen siirrymme puhumaan lisää viskistä ja kehumaan toisiamme. Rakenne mukailee siis normaalin lauantai-illan tarinaa.

Jumalten nektaria. Instituution kaataminen
on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Viski on hieno juoma. Se ei ole lällärijuoma. Pidän kaikesta mitä tuo enkelten kyyneleiden jälkeen jättämä tisle edustaa: perinteitä, kulttuuria ja nautintoa. Viski on monelle harrastus. Minullekin se olisi, mikäli kukkaron nyörit antaisivat periksi, sillä se maksaa monia €urosia. On minulla toki viskipullo kotona aina käden ulottuvilla, mutta kulutukseni rajoittuu noin kolmen pullon vuositahtiin. Tällä hetkellä jemmassa on jo toista pulloa peräkkäin Glenmorangien Quinta Ruban. Viski on viimeistelty portviinitynnyrissä, josta se saa hieman marjaisen ja ehkä jopa mokkaisen makumaailman. Maailma on asioita pullollaan, ja tämä hieno tuote kuuluu siihen parhaaseen prosenttiin! Mikäli olet menossa esimerkiksi joillekin viskimessuille, etsi käsiisi tuon kyseenomaisen tislaamon juomat, ja tiedä vaikka siellä olisi tarjolla juuri tätä kyseistä viskiä. Itse en messuille pääse, mutta olen jo tovin alustanut puolisolleni ehdotusta Skotlannin matkasta.

Viskin nauttimisen jälkeen on aika puhua politiikasta.

Kuten kaikki jo tietävät, Aluehallintovirasto kielsi kahta yksityistä bloggaria käyttämästä sanaa ”viski” kirjoittaessaan Helsingissä kahden viikon päästä järjestettävästä Olut & Viskiexposta. Expon järjestäjän pyynnöstä blogeista poistettiin viittaukset tuohon juomista jaloimpaan. Ymmärrettävää, kun miehen toimeentulo on vaakalaudalla. Avi käytti järjestelmää fiksusti hyväkseen ja näytti kaapin paikan: sorretaan yrittäjä pisteeseen, josta ei pääse kulkemaan kuin yhteen suuntaan. Varmasti vielä eilen päivällä Avi kuljeskeli kaduilla rinta rottingilla huudellen ”who’s the boss!”. Tuskin kulkee enää. Päätöksen tekijää tuskin naurattaa maanantaiaamuna saapua duuniin.

Katsotaanpa tätä koko sotkua hieman kauempaa. Avi rajoitti kahden yksityisen ihmisen sananvapautta, koska säännöt sanovat sen Avin mielestä niin, ja sääntöjähän tässä maassa tulee lukea kuin piru raamattua. Avi on kuin rehtori, ja luvanhakijat ovat kuin omenavarkaista kärynneitä pikkupoikia, tykkäävät ajatella. Ja koska uusi alkoholin mainontalaki on tulossa ja kaikkea, niin voihan sitä toki jo nyt ryhtyä vähän tiukemmalle linjalle. Tuolta itse perkeleen luomukselta, viskimessuilta, saatiin medianäkyvyys kertaheitolla veks ja taas on pelastettu joukko hairahtaneita sieluja. Työ suoritettu ja Suomi pelastettu! Kuitenkin, kaikkien Avin olettamusten vastaisesti,  sosiaalinen media (lue Suomen kansa) räjähti tämän vaikutuksesta. Hesari teki uutisen raflaavalla otsikolla ja kappas, Olut ja Viskiexpo sai melko hyvän ja ilmaisen mainoskampanjan. Mikki Nymanin suupielet saattoivat tänä aamuna olla hyvinkin kestävästi yläasennossa, sillä tuota Hesarin juttua oli jaettu Facebookissa 12 tunnin aikana 30 000 kertaa. Jos lasketaan vanhan nyrkkisäännön, jonka mukaan ihminen tuntee keskimäärin 100 muuta ihmistä, avulla näkyvyyttä ottaen huomioon se etteivät kaikki Facebookia käytä, on tuolle mainoskampanjalle altistunut jo rapiat 1 500 000 ihmistä. Siihen kun vielä laitetaan päälle muu asian jauhaminen, niin tuo luku ei ole edes epärealistinen. Hienosti rajoititte näkyvyyttä, Avi!

Toivottavasti jossain vaiheessa viranomaiset tajuavat kaksi seikkaa: Sananvapauden rajoittaminen nykyaikana iskee takaisin kymmenkertaisella voimakkuudella. Tästä malliesimerkkinä toimii Avin tapaus. Toinen seikka on, että ette te hyvät valtion virkamiehet tai poliitikot voi sensuroida Internetiä. Eikö äiti opettanut että ampiaispesän kepillä sohiminen on tyhjäpäiden harraste. Tämä mainoskielto toimii viraalikampanjana keskustelupalstoilla, sosiaalisessa mediassa ja jokapäiväisissä kahvipöytäkeskusteluissa, ja ulottaa näin ollen myös lonkeronsa sinne missä lapset liikkuvat. Oman kierohkon twistinsä tarjoaa vielä seikka, että nuorten alkoholinkulutus on ollut laskussa jo ties kuinka kauan, ja nyt nämä sedät ja tädit sitten säätävät tavalliset kansalaiset alkoholijuomien markkinoijiksi kun tarkoituksena on vähentää nuorien alkoholin kulutusta. Joillakin taitaa vaan olla liikaa aikaa, ja kyllähän meistä jokainen tietää että se tulee silloin käytettyä melkoisen huonosti.

Mutta se politiikasta. Yön hämärtyessä vakavat asiat unohtuvat, ja on sopivaa juhlistaa iltaa vielä juomalaululla ennen kuin arki koittaa taas. Tuo arki, jonka voi jättää silloin tällöin hetkeksi taakseen esimerkiksi nautiskelemalla lasillisen hyvää viskiä. Sen voi nauttia hyvässä seurassa sivistyneesti keskustellen, tai sitten yksin takkatulen ääressä liekkeihin tuijottaen. Kukin tallaa tyylillään, eikä sitä virkamieskään voi estää. Kippis!