Pedro Bastardon pikantti lisä

Käteni asento, kun suunnittelen safkahommia ääneen. Herra L.: Hei, Pedro Bastardo, kun olet tuohon ruuanlaittoon perehtynyt... Päätin lähteä Kanadaan ja pidän läksiäiset. Haluisitko suunnitella jotain safkajuttuja? Maestro: Sure! Oletan, että tämä sisältää myös ruuan valmistuksen? Herra L.: Jos se vaan käy? Maestro: Certo! Yleensä kun porukka ehdottaa jotain safkahommia, sytyn välittömästi. Aivojen luovasta työstä vastaava osio sähköistyy, aistit terävöityvät. Suusta pääsevät sanat: totta munassa! Sitten illalla ennen nukkumaanmenoa ryhdyn miettimään, että minkäslainen keissi tämä olikaan… Mut toisaalta, kavereita tulee jeesiä. Plussaa jos siitä saa itse kiksejä, kuten yleensä tämmöisissä jutuissa meikäläiselle käy. Läksiäisprojekti lähti, kuten ystäväni herra L. totesi, käsistä. Hyvällä tavalla siis. 60 vierasta ja budjettihommilla, jotta jää miehelle matkarahaa. Hoituu! Vaikka suurin henkilömäärä, jonka olen ravinnut kerralla tähän mennessä, oli 12. Ensimmäinen ajatus oli,

Grillaamisessa on jotain mystistä voimaa. Paistaminen on paistamista, keittäminen on keittämistä. Grillaaminen on kuin jokin uskonnollinen rituaali. Siihen liittyy valtava määrä tietoa ja erilaisia tekniikoita. Sosiaalinen tilanne, jossa kylän miehet kokoontuvat kypsennysastian ääreen kertomaan pukukoppivitsejään olutta tölkistä siemaillen. Tilanne, jossa koko perhe tai jopa suku viettää päivän yhdessä harrastaen. Ei, kyse ei todellakaan ole vain ruuan kypsentämisestä.  Jos asiaa kuitenkin punnitaan ihan vain tekniseltä kantilta, kyseessähän ON vain ruuan kypsentämistä tulella. Katselin joskus dokkarin, jossa selvitettiin ruuan vaikutusta ihmisen evoluutioon. Kun ihminen oppi kypsentämään ruuan, se pystyi ravitsemaan itseään monipuolisemmin. Tällä oli vaikutusta mm. leuan rakenteeseen. Heimo kerääntyi nuotion äärelle dippailemaan keppiin työnnettyä oravaa hiillokseen. Samalla tavalla tehdään tänäkin päivänä. Orava vain on vaihtunut kyrsään.  Pari vuotta sitten tykästyin grillaami

Välillä tekee mieli duunailla sellaista iisimpää sapuskaa, jossa ei tarvitse ihan älyttömästi kikkailla. Sellaista nopeata, simppeliä, mutta maistuvaa. Helppoushan ei välttämättä aina tarkoita huonoa, koska ruuan kuin ruuan voi ryssiä huolimattomuudella, kun taas yksinkertaisen appeen saa nostettua seuraavalle levelille huolellisuudella. Kalahommat ovat olleet tänä kesänä itselleni kehityskohteena. Nyt vuorossa oli kirjolohta, jonka poistelin S-marketin lihatiskistä suhteellisen edulliseen hintaan. Annos maksoi kokonaisuudessaan sellaiset 6 euroa (pyreetä ja relissiä jäi vielä yli), joten tästä kannattaa ottaa koppi varsinkin niiden, jotka haluavat tehdä herkullista budjettiruokaa. Chilirelissi 2 chiliä 1 sipuli 6 valkosipulin kynttä 1 paprika Mustapippuria Suolaa Rypsiöljyä Valkoviinietikkaa Sokeria Relissi, hillo, salsa vai mitä näitä nyt oli? Relissi tarkoittaa vissiin tuollaista hapanimelää säilöttyä kasvishilloa, jossa ne kasvik

Olin ensin sitä mieltä, etten jaksa kirjoittaa tätä safkaa blogiin, vaan teen siitä postauksen Facebookiin. Kuitenkin siitä tuli sen verran pitkä, että paremmin toimii blogissa. Koska nyt laiskotuttaa, kirjoitan vaan reseptin auki ilman mitään hienouksia. Anteeksi. Safkana siis paneroituja kanankoipia, bataattiranskalaisia, paholaisenhilloa ja aiolia Paneroidut kanankoivet Ensin koivista poistetaan nahka, koska paneroidessa se jää lötkäksi, joka tuntuu suussa epämiellyttävältä. Koska aivoni olivat hieman jäiset, tein tämän vasta marinoinnin jälkeen, jonka takia jouduin marinoimaan koipia uudelleen hetken aikaa. Oikein tehdessä tämä olisi kuitenkin se ensimmäinen vaihe.Marinadiin laitoin soijaa, valkosipulia murskattuna, hunajaa, cayannea, mustapippuria ja suolaa ja sitruunan mehua. Kaikki vain sekaisin ja koivet maustumaan jääkaappiin. Marinadissa oli aika reilusti suolaa, jotta kanat suolautuvat samalla. Koivet voivat marinoitua pari tuntia. Panerointiin käytetään kolmea asi

Joskus ihminen vain tarvitsee omaa aikaa. Pidän kyllä ihmisten seurasta, mutta joskus on hyvä olla yksin omien ajatustensa kanssa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että kuinka saan karkotettua kaikki ihmiset ympäriltäni. Onneksi ratkaisu on olemassa: valkosipuli. Kun syöt tarpeeksi valkosipulia, hengityksesi luonne muuttuu sellaiseksi, etteivät kanssaeläjät siitä monesti pidä. Vampyyritkin se karkottaa, mikä sinäänsä toimii ihan näppäränä lisäominaisuutena. Bongasin inspikseni Ripaus tryffeliä -blogista. 4 kokonaista valkosipulia lihapadassa on jotain sellaista, mitä ei missään nimessä tule ohittaa olankohautuksella. Ei, se täytyy vain kohdata kuten mies, nainen tai henkilö. Resepti on klassikko, jonka alkuperä on jossain päin Kiinaa. Nyt kun päästiin asiaan, niin paasaan taas vähän aikaa. On moukkamaista kutsua itämaista ruokaa itämaiseksi, kiinalaiseksi tai aasialaiseksi. Myönnän, että teen näin joskus itsekin paremman tiedon puutteesta, mutta yleensä pyrin ottamaan selvää asio

Yle uutisoi , että Juha Berglundin Chateau Carsinin valmistamat, Suomen 100-vuotisjuhlan viinit uhkaavat jäädä Ranskaan, koska uusi alkoholilaki toteutuessaan estäisi niiden etämyynnin Suomeen.  Kuten lukijani tietävät, en nyt ole mikään monopolivetoisen ja rajoitteellisen alkoholipolitiikan suurin fani, mutta kirjoitan tämän vielä siksi, että haluan nitoa hieman tätä järjettömyyttä yhteen tekstiin. En sitten tiedä, että kummin tässä käy. Hiljentyykö kritiikkini vauhti, kun saan avautua asiasta pikkaisen säntillisemmin, vai heitelläänkö tässä vaan etanolia liekkeihin. Etämyynnin kielto on ehkä se suurin ongelma, joka valmisteilla olevasta alkoholilaista löytyy. Tähän mennessä netistä on saanut tilata juomia, jos kuljetuksen hoitaa kolmas osapuoli ja verot maksellaan kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Sitten peliin puuttui Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, joka aikoo omien sanojensa mukaan tuoda alkoholilain tälle vuosituhannelle (osa nykyisestä lainsäädännöstä on