Bastardon valkosipulipata

Joskus ihminen vain tarvitsee omaa aikaa. Pidän kyllä ihmisten seurasta, mutta joskus on hyvä olla yksin omien ajatustensa kanssa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että kuinka saan karkotettua kaikki ihmiset ympäriltäni. Onneksi ratkaisu on olemassa: valkosipuli. Kun syöt tarpeeksi valkosipulia, hengityksesi luonne muuttuu sellaiseksi, etteivät kanssaeläjät siitä monesti pidä. Vampyyritkin se karkottaa, mikä sinäänsä toimii ihan näppäränä lisäominaisuutena.

Bongasin inspikseni Ripaus tryffeliä -blogista. 4 kokonaista valkosipulia lihapadassa on jotain sellaista, mitä ei missään nimessä tule ohittaa olankohautuksella. Ei, se täytyy vain kohdata kuten mies, nainen tai henkilö. Resepti on klassikko, jonka alkuperä on jossain päin Kiinaa.

Nyt kun päästiin asiaan, niin paasaan taas vähän aikaa. On moukkamaista kutsua itämaista ruokaa itämaiseksi, kiinalaiseksi tai aasialaiseksi. Myönnän, että teen näin joskus itsekin paremman tiedon puutteesta, mutta yleensä pyrin ottamaan selvää asioista heti sen jälkeen. Intialainen ei ole kiinalaista. Sushi ei ole aasialaista. Sama kun niputtaisi lanttukukon ja puttanescan eurooppalaiseksi. Tietämättömyytensä osoittaminen ei ole häpeä, mutta epätarkalla tiedolla päteminen on. Jostain syystä en kestä, kun joku laittaa Facebookiin kuvan vaikka jostain kanaa garam masalasta ja saatetekstinä on: ”Olipas hyvää kiinalaista.” Niin, siis intialaista. Pääkaupunkien väliin mahtuu 3800 kilometriä.

Huoh, nyt kun sain vuodatettua, jatketaan ruuan parissa. Eli nappasin vaikutteet tuosta reseptistä ja lampsin ruokakauppaan. Mielessäni oli siinä vaiheessa ”lihapata, johon tulee lihalientä ja 250 grammaa valkosipulia lihakiloa kohden”. Siitä sitten nappailin mukaan erinäisiä tuotteita ja olutta. Olutta pitää olla. Vippailin vihellellen himaan ja aloitin safkan vääntämisen. Ristin padan leikkisästi Bastardon valkosipulipadaksi.

- 900 grammaa karjalanpaistia

- 4 kokonaista valkosipulia
- 2 isoa sipulia
- 2 chiliä
- 2 isoa herkkusientä
- Peukalon kokoinen pala inkivääriä
- Pari rkl soijaa
- 4 dl tummaa lageria
- Reilu puoli litraa lihalientä
- Pari rkl ruokosokeria
- Hunajaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Purjoa

Tuumasta toimeen. Ensin tehdään vanhat kunnon preppikset, eli kuoritaan ja pilkotaan valkosipulit, sipulit, inkivääri, chilit ja herkkusienet. Tai no, chilejä tai herkkusieniä ei toinna kuorimaan. Mainitsemalla tämän säästynen muutamalta tarkennusta vaativalta kysymykseltä.

Valkosipulit saa muuten kuorittua hemmetin näppärästi täten: Aseta valkosipuli varoen kulhoon. Laita kulhon päälle toinen kulho nurinperin, että ne muodostavat pallon. Ota kunnolla kiinni ja heiluta vimmatusti. Ensin valkosipuli hajoaa, ja kun rummutat vielä hetkisen, kuoret irtoavat kynsistä. Magiikkaa.

Tässä vaiheessa mainitsen jotain tämän ruuan luonteesta. Sipulit ja valkosipulit sulavat kastikkeeseen pitkän haudutuksen aikana. Tämän takia riittää, että kynnet leikataan 2-3 osaan ja sipulit hajotetaan käsin. Muut ainekset pilkotaan sitten oman maun mukaan.

Kun pilkkomishommat on suoritettu, lätki valkosipulit, sipulit ja chilit kuumaan pataan. Kuullota öljyssä hetki ja lisää lihat. Muista, että kun lisäät vajaan kilon lihaa pataan paistamista varten, tulee pannun olla todella kuuma. Jos se jäähtyy liikaa, lihat menettävät nestettä ja ne alkavat kiehua. Jos käytät valurautapataa, savipataa tai jotain vastaavaa, ei sinulla ole hätää, kunhan liha on huoneenlämpöistä. Jos paistat ne normaalissa kasarissa, suosittelen paistamaan ne kahdessa erässä.


Kun lihat ovat saaneet ruskean pinnan, lisää sienet, inkivääri ja olut. Keittele olutta niin pitkään, kunnes sitä on enää noin desin verran jäljellä. Silmämääräinen arvio riittää. Huomioithan, että olut kuohuu aika reippaasti, joten jos patasi reunat tulevat vastaan, voit lisätä olutta pienemmissä erissä. Ja kun ostat olutta, vältä oluita, joissa on käytetty tärkkelystä. Eli kun ohitat halpamerkit, olet selvillä vesillä.

Noniin, nyt olut on tiivistynyt desiin ja keittiösi alkaa täyttyä valkosipulin, lihan ja makean maltaisuuden jumalaisesta tuoksusta. Lisää seuraavaksi kaikki muut ainekset lukuun ottamatta purjoa. Nestettä kuuluu olla sen verran, että lihat peittyvät juuri ja juuri. Voit paikata vedellä, jos lihaliemesi ei riitä. Laske lieden lämpöä keskitasolle, jotta pata kuplii hiljalleen. Oma liesi oli kolmosella (1-6 asteikolla).

Anna padan hautua hiljalleen sellaiset kolme tuntia ilman kantta. Parin tunnin jälkeen huomaat, että sipulit ovat miltei kokonaan sulaneet kastikkeeseen. Vielä tunti, niin kastikkeen määrä alkaa vähentyä ja tiivistyä paksuksi soosiksi. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin suurustamaan kastike ennen tarjoilua perunajauhojen ja veden sekoituksella, mutta itselläni siihen ei ollut tarvetta, koska sipulit sulaessaan edesauttavat tiivistymistä. Keittelin tätä toisin sanoen siihen asti, kunnes kastikkeen koostumus oli paksuhkoa. Loppuvaiheessa sekoittelin pataa hieman tiheämmin, jotta välttäisin pohjaan palamisen.

Kun pata alkoi olla valmis, otin sen pois liedeltä, lisäsin silputtua purjoa ja laitoin kannen päälle riisin valmistuksen ajaksi.

Yleensä käytän joko basmati- tai jasmiiniriisiä. Vaikka paketti maksaakin euron enemmän, kuin normaali pitkäjyväinen, on lopputulos aivan eri luokkaa. Riisin keittoon kannattaa panostaa, koska se edustaa määrällisesti puolta lopullisesta annoksesta. Toisin sanoen moni annos ryssitään huolettomasti valmistetulla riisillä. Näin kuitenkin onnistut tässäkin hommassa: Aluksi riisit kannattaa huuhdella kylmällä vedellä. Tämän jälkeen ne laitetaan kattilaan, ja perään lisätään kylmää vettä. Suhteet ovat 1 osa riisiä ja 2 osaa vettä. Jos satut olemaan vauva.fi-sivuston aktiivi, tämä tarkoittaa siis 1 dl riisiä ja 2 dl vettä. Saat valmistettua isomman satsin kertomalla määrät kahdella tai kolmella. Noniin, lisää kattilaan vielä suolaa, vähän valkoviinietikkaa, tähtianis ja pari neilikkaa. Laita riisi kylmälle liedelle ja nuppi kaakkoon. Kun riisi alkaa kiehua, ota kattila pois liedeltä ja laita kansi päälle. Kun odottelet 10-15 minuuttia, etkä turhaan raottele kantta, saat täydellistä riisiä. Nyt safka alkaa olla valmista. Ladoin riisit ja kastikkeen lautaselle sen enempää hifistelemättä.

Tuomio: Pidän todella paljon tällaisesta tunteja muhineista padoista, koska ne maistuvat siltä, että jokainen suupala räjäyttää ajatuksen pirstaleiksi. Siemaus viiniä palauttaa ajatuksen takaisin tähän hetkeen ja pumppaava liike jatkuu siihen asti, kun sekä lautanen että lasi ovat tyhjät. Miltä tämä sitten maistui? No tietenkin valkosipulilta, mutta ei pelkästään siltä. On vaikea kuvitella parempaa makua kuin makeaksi kypsennetty valkosipuli. Kun lisäät siihen oluen maltaisuutta, herkkusienen umamia, hunajan kirpeyttä ja tietenkin karjalanpaistilihan rasvaisuutta ja täyteläisyyttä, saatat saada jonkinlaisen mielikuvan siitä, millaisesta setistä tällä kertaa oli kyse.

Tämän helpommaksi ruuan laittaminen ei enää muutu. Periaatteessa safka valmistuu itsestään, kun itse siemailet bisseä/viiniä ja odottelet. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ja jos valkosipuli on lähellä sydäntäsi, niin suorastaan vaadin sitä.

Seuraavaan kertaan!