Pedro Bastardon pikantti lisä

Italialainen keittiö edustaa minulle yksinkertaisista aineksista valmistettua rustiikkia ruokaa. Ruokaan ei tarvitse lisätä 37 eri ainesosaa, vaan luotetaan ennemmin niiden muutaman aineksen omiin makuihin. Kokin tehtävä on sikäli helppo, että muutaman aineksen tasapainottaminen on helpompaa kuin 37:n. Rakastan pastaa. Rakastan tehdä ja syödä sitä. Tämä tuskin on kellekään aivoituksiani seuranneille yllätys. Verisuoneni on tehty mostacciolista ja muu ukko raviolista. Pastassa eniten viehättää sen yksinkertaisuus; olivat lisukkeet kuinka hyviä tahansa, pasta näyttelee pääosaa. Tällä kertaa valmistin tortellineja tomaattikastikkeessa. Salviaa ja krutonkeja. Vähän oliiviöljyä, balsamicoa ja parmesaania. Ae että! Sylykihän tässä herahtaa ajatellessakin! Yleensä tortellinit ovat sellaista apetta, ettei niitä oikein jaksaisi ryhtyä näpertämään, mutta sitten kun aloittaa, on se kuitenkin mukavan terapeuttista askartelua. Tortellinit tomaattikastikkeessa   Täyte Sika-nauta ja

Olen ruokaintoilija, enkä ihan mahdottoman salassa pyri sitä pitämään. Harrastus on rakas ja intohimo toimii sen polttoaineena. Yksi parhaimmista puolista on se, että ystävät antavat mitä parhaimpia raaka-aineita tuliaiskoriin. Olen vastaanottanut mahtavia juureksia, lihoja, sieniä ja mausteita. Se saa mielen nöyräksi kiitollisuudesta. Suupielten kääntyessä kohti taivasta on mukava miettiä, että mitä sitä oikein valmistaisi ravitakseen sielua ja ruumista. Tällä kertaa lankomies lähetti paketissa hirven palapaistin. Sattui vielä niin, että kun rouva B kärräsi sitä toiselta puolelta kotimaata, paisti kerkesi sulahtaa autossa. Eräpäivän uhkaavasti lähestyessä sain oivan tekosyyn valmistaa siitä saman tien appeen, joka osoittautui yhdeksi parhaista duunailemistani annoksista. Muutamat aiemmat yritykseni selättää metsän kruunupää ovat laittaneet toteamaan, että liha on pitkäsyistä ja vähärasvaista. Toisin sanoen liha kuivuu ja sitkistyy helposti. Siksi päätin heti paistin saatuani, e