Pedro Bastardon pikantti lisä

Olen ruokaintoilija, enkä ihan mahdottoman salassa pyri sitä pitämään. Harrastus on rakas ja intohimo toimii sen polttoaineena. Yksi parhaimmista puolista on se, että ystävät antavat mitä parhaimpia raaka-aineita tuliaiskoriin. Olen vastaanottanut mahtavia juureksia, lihoja, sieniä ja mausteita. Se saa mielen nöyräksi kiitollisuudesta. Suupielten kääntyessä kohti taivasta on mukava miettiä, että mitä sitä oikein valmistaisi ravitakseen sielua ja ruumista. Tällä kertaa lankomies lähetti paketissa hirven palapaistin. Sattui vielä niin, että kun rouva B kärräsi sitä toiselta puolelta kotimaata, paisti kerkesi sulahtaa autossa. Eräpäivän uhkaavasti lähestyessä sain oivan tekosyyn valmistaa siitä saman tien appeen, joka osoittautui yhdeksi parhaista duunailemistani annoksista. Muutamat aiemmat yritykseni selättää metsän kruunupää ovat laittaneet toteamaan, että liha on pitkäsyistä ja vähärasvaista. Toisin sanoen liha kuivuu ja sitkistyy helposti. Siksi päätin heti paistin saatuani, e...

Perjantaina Facebook ilmoitti, että postasin ensimmäisen blogikirjoitukseni neljä vuotta sitten. Ensimmäiset fiilikset olivat, jotta eikö siitä ole sen kauempaa. Sitten tuli mieleen, että kaipa sitä voisi jotain safkahommia kehitellä. Kuitenkin perjantai osoittautui sen verran ankaraksi päiväksi, jotta tyydyin noutamaan pitsan kotimatkalla. Samahan se oli sitten väännellä appeet lauantaina. Eihän synttäreitä välttämättä juhlita synttäripäivänä. Kun kokkailin herkkumättöä, funtsin omia ruokahommiani: Kuinka olen kehittynyt vuosien varrella? Vaikken pelkää kokeilla uusia juttuja, lipsun välillä liiaksi mukavuusalueelle. Tuolloin syntyy hyvää ruokaa, mutta ei mitään mestariteoksia, jotka aiheuttaisivat erityistä värähtelyä. Ei pitäisi olla tyytyväinen. Pois se minusta! Epämukavuusalueella tuntee elävänsä. Ja kehittyvänsä. Toinen asia, jota funtsin, on tulevaisuus. Kuten porukka on huomannut, olen kirjoitellut blogin puolelle melko harvakseltaan viime aikoina. Tämä johtuu osit...

Käteni asento, kun suunnittelen safkahommia ääneen. Herra L.: Hei, Pedro Bastardo, kun olet tuohon ruuanlaittoon perehtynyt... Päätin lähteä Kanadaan ja pidän läksiäiset. Haluisitko suunnitella jotain safkajuttuja? Maestro: Sure! Oletan, että tämä sisältää myös ruuan valmistuksen? Herra L.: Jos se vaan käy? Maestro: Certo! Yleensä kun porukka ehdottaa jotain safkahommia, sytyn välittömästi. Aivojen luovasta työstä vastaava osio sähköistyy, aistit terävöityvät. Suusta pääsevät sanat: totta munassa! Sitten illalla ennen nukkumaanmenoa ryhdyn miettimään, että minkäslainen keissi tämä olikaan… Mut toisaalta, kavereita tulee jeesiä. Plussaa jos siitä saa itse kiksejä, kuten yleensä tämmöisissä jutuissa meikäläiselle käy. Läksiäisprojekti lähti, kuten ystäväni herra L. totesi, käsistä. Hyvällä tavalla siis. 60 vierasta ja budjettihommilla, jotta jää miehelle matkarahaa. Hoituu! Vaikka suurin henkilömäärä, jonka olen ravinnut kerralla tähän mennessä, oli 12. Ensimmäinen ajatus oli,...

Grillaamisessa on jotain mystistä voimaa. Paistaminen on paistamista, keittäminen on keittämistä. Grillaaminen on kuin jokin uskonnollinen rituaali. Siihen liittyy valtava määrä tietoa ja erilaisia tekniikoita. Sosiaalinen tilanne, jossa kylän miehet kokoontuvat kypsennysastian ääreen kertomaan pukukoppivitsejään olutta tölkistä siemaillen. Tilanne, jossa koko perhe tai jopa suku viettää päivän yhdessä harrastaen. Ei, kyse ei todellakaan ole vain ruuan kypsentämisestä.  Jos asiaa kuitenkin punnitaan ihan vain tekniseltä kantilta, kyseessähän ON vain ruuan kypsentämistä tulella. Katselin joskus dokkarin, jossa selvitettiin ruuan vaikutusta ihmisen evoluutioon. Kun ihminen oppi kypsentämään ruuan, se pystyi ravitsemaan itseään monipuolisemmin. Tällä oli vaikutusta mm. leuan rakenteeseen. Heimo kerääntyi nuotion äärelle dippailemaan keppiin työnnettyä oravaa hiillokseen. Samalla tavalla tehdään tänäkin päivänä. Orava vain on vaihtunut kyrsään.  Pari vuotta sitten tykästyin ...

Välillä tekee mieli duunailla sellaista iisimpää sapuskaa, jossa ei tarvitse ihan älyttömästi kikkailla. Sellaista nopeata, simppeliä, mutta maistuvaa. Helppoushan ei välttämättä aina tarkoita huonoa, koska ruuan kuin ruuan voi ryssiä huolimattomuudella, kun taas yksinkertaisen appeen saa nostettua seuraavalle levelille huolellisuudella. Kalahommat ovat olleet tänä kesänä itselleni kehityskohteena. Nyt vuorossa oli kirjolohta, jonka poistelin S-marketin lihatiskistä suhteellisen edulliseen hintaan. Annos maksoi kokonaisuudessaan sellaiset 6 euroa (pyreetä ja relissiä jäi vielä yli), joten tästä kannattaa ottaa koppi varsinkin niiden, jotka haluavat tehdä herkullista budjettiruokaa. Chilirelissi 2 chiliä 1 sipuli 6 valkosipulin kynttä 1 paprika Mustapippuria Suolaa Rypsiöljyä Valkoviinietikkaa Sokeria Relissi, hillo, salsa vai mitä näitä nyt oli? Relissi tarkoittaa vissiin tuollaista hapanimelää säilöttyä kasvishilloa, jossa ne kasvik...

Olin ensin sitä mieltä, etten jaksa kirjoittaa tätä safkaa blogiin, vaan teen siitä postauksen Facebookiin. Kuitenkin siitä tuli sen verran pitkä, että paremmin toimii blogissa. Koska nyt laiskotuttaa, kirjoitan vaan reseptin auki ilman mitään hienouksia. Anteeksi. Safkana siis paneroituja kanankoipia, bataattiranskalaisia, paholaisenhilloa ja aiolia Paneroidut kanankoivet Ensin koivista poistetaan nahka, koska paneroidessa se jää lötkäksi, joka tuntuu suussa epämiellyttävältä. Koska aivoni olivat hieman jäiset, tein tämän vasta marinoinnin jälkeen, jonka takia jouduin marinoimaan koipia uudelleen hetken aikaa. Oikein tehdessä tämä olisi kuitenkin se ensimmäinen vaihe.Marinadiin laitoin soijaa, valkosipulia murskattuna, hunajaa, cayannea, mustapippuria ja suolaa ja sitruunan mehua. Kaikki vain sekaisin ja koivet maustumaan jääkaappiin. Marinadissa oli aika reilusti suolaa, jotta kanat suolautuvat samalla. Koivet voivat marinoitua pari tuntia. Panerointiin käytetään kolmea asi...