Pizzaa Casa di Bastardo

Rakastan pizzaa. Voisin syödä sitä vaikka joka päivä. Kuitenkin jostain syystä en ole ikinä valmistanut sitä itse. Pizzan tapaista, eli sitä kun pelti työnnetään täyteen taikinaa ja päälle kaikki maailman ainekset, ei lasketa.

Olen usein kuullut ystäviltäni jotka ovat vierailleet Italiassa, että pizzat eivät ole siellä mistään kotoisin. Täytteet ovat kummallisia, eikä ne laita siihen edes paljoa juustoa. Ryökäleet. Opettelisivat tekemään pitsaa ja lesoilisivat vasta sitten! Tämähän johtuu siitä, että Härmässä ei italialaiseen pizzaan kovinkaan usein törmää, jos koskaan. Kinkku, salami, pepperoni, pekoni, jauheliha, kebab, aura, ananas, tuplajuusto ei oikein istu italialaisen pizzan filosofiaan, jossa oikeiden yhdistelmien rikkomisesta joutuu nukkumaan kalojen kanssa. Kuulin että Napolissa, tuolla pizzan syntysijoilla, olisi nykyisin ihan laissa määrätty pohjan halkaisija, paistolämpötila ja paistoaika! Ihme hifistelijöitä...

Aito amerikkalainen pizza

Mutta mistä tämä meille tuttu darranpoistaja sitten on kotoisin, jos ei sen kotimaasta? Aivan! Sieltä, missä kaikki on suurta. Sieltä, missä vapauden verhoa ei ole syytä raottaa, koska Amerikan Yhdysvallat on maailman paras maa! Viimeistään suurten pizzaketjujen innovointi jalosti tämän hyvin simppelin leipään verrattavan ruuan nykyisenkaltaiseksi sekamelskaksi.

Nyt on kuitenkin aika koitella jotain unohdettua. Palatkaamme juurille. Hyvät naiset ja herrat: Pizzaa Casa di Bastardo!

Taikina:

½ pussia kuivahiivaa

2 dl vettä

5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

Resepti on modattu Valion versiosta. Suolan määrää on lisätty ja juokseva markkis vaihdettu mihinkäs muuhun kuin oliiviöljyyn. Taikinan tekohan on taas ihan sitä peruskauraa, eli sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, ja lisää loput ainekset. Kääntele reunoilta nuolijalla, kunnes taikina on imenyt kaiken jauhon. Nyt voit työntää sorkkasi taikinaan. Jouduin itse lisäämään hieman jauhoja ja öljyä, koska taikina oli vielä liian vetelää ja tahmeaa (hyvä syy pitää toinen käsi taikinan ulkopuolella). Kun taikina on kimmoisaa eikä enää tartu käsiin, on se hyvä. Jätä rauhoittumaan pyyhkeen alle täytteen valmistuksen ajaksi.

Kastike:

1 prk paseerattua tomaattia (chili)

1 lihaliemikuutio

2 valkosipun kynttä

mustapippuria

pari oksaa tuoretta timjamia

1 sellerin varsi

1 rkl siirappia

1 dash punaviinietikkaa

Hyvä pizza kulminoituu maukkaaseen tomaattikastikkeeseen/marinara-kastikkeeseen, ja sitä voidaan hyvällä syyllä pitää pizzan tärkeimpänä täytteenä. Valmistus on helppoa: Murskaa valkosipulin kynnet ja leikkaa selleri vaikka neljään osaan. Laita kaikki ainekset kattilaan ja perään hieman vettä ja anna porista 20-30 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Mikäli käytössäsi on punaviiniä, korvaa etikka 0,5-1 desillä sitä ja lisää keittoaikaa. Lopputulos saa olla aika tiukka joten vettä ei kannata lisätä turhaan. Tarkoituksena on saada kaikki maut irti ja tuloksena on tiiviin makuinen tomaattikastike. Tässä vaiheessa voit laittaa jo uunin lämpiämään 250-asteeseen. Jätä pelti uuniin.

Taikinan muotoilu:

Melkein pyöreä, äärimmäisen ohut

Leikkaa kohonnut taikina puoliksi ja pyörittele ympyrän muotoiseksi. Tämä onnistuu ihan käsipelillä, mutta kaulin kannattaa pitää hollilla. Tarkoituksena on saada pyöreä ja erittäin ohut taikina, joka voi olla reunoiltaan hitusen paksumpi. Tämä ei ole kuitenkaan pakollista sillä reunat kohoavat uunissa. Seuraavaksi taikina siirretään leivinpaperille. Paperin voi laittaa alle jo aikaisemmin, mutta se hankaloittaa työstöä. Itse laitoin leivinpaperin päälle ja pyöräytin koko hoidon tyylikkäästi ympäri. Todellisuudessa jouduin korjaamaan ryppyistä taikinaa mutta onnistuin kuitenkin. Muista käyttää jauhoja ettei taikina jää paperiin kiinni paistaessa. Voit muotoilla molemmat taikinat valmiiksi.

Pizza ennen uuniin menoa

Täyttäminen:

2 Pizzapohjaa 

Tomaattikastiketta 

250 g mozzarellaa 

100 g ilmakuivattua (parman) kinkkua 

2 isoa tomaattia 

Pestoa 

Tuoretta basilikaa 

Täytä yksi pizza kerrallaan äläkä anna täytetyn pizzan seistä paikoillaan uuniin menoa odottamassa, koska muuten pohjasta tulee löysä ja vetinen. Aloita täyttäminen levittämällä tomaattikastike pohjan päälle. Kastiketta ei kannata laittaa överisti, sillä muuten uuniisi aiheutuu tomaattitulva. Balanssi on pizzassa tärkeätä.

Soossin perään tulee mozzarella. Leikkaa juusto puoliksi ja paloittele se reiluiksi paloiksi. Pizzasta tulee hyvä, kun sitä ei ole vuorattu juustolla, vaan juusto on sen päällä ”sattumina”. Lisää sitten puolet kinkusta niin että kinkku on taiteltu ilmavasti pizzan päälle. Lopuksi tomaatinsiivut ja pestoa ”roiskittuna” ja pizza on valmis uuniin mentäväksi. Nosta pizza siis leivinpaperin kanssa kuumalle pellille. En katsonut kelloa paistaessa, mutta perstuntumalta voidaan sanoa ajan olleen noin 8 minuuttia ja 12 sekuntia. Kerkesin täyttää toisen pizzan juuri odotellessa. Se on kypsää silloin kun juusto on saanut hieman väriä ja kuori tuntuu napakalta. Kuuma pelti tekee pohjasta rapsakan.

Koristele valmis pizza tuoreilla basilikan lehdillä. Kaada vielä päälle varovasti oliiviöljyä ja pizza on valmis tarjoiltavaksi.

Vasta uunista tullut pizza

Tuomio: Olihan tämä nyt aivan erilaista settiä kun jotkut kebabpaikkojen pizzat. Kaikki maut tulivat todella hienosti esille, mikä onkin tämänlaisen pizzan tarkoitus. Vaikka täytteet kuulostavat vähäisiltä, olin aivan täynnä yhden syötyäni. Valmistus oli myös erittäin helppoa, joten en näe enää syytä valmistaa pizzaa millään muulla tavalla.

Kummanlainen pizza sitten on parempaa? Tällainen autenttisempi vai sitten megaliha triplajuustolla. Oikeaa vastausta ei ole. Itse olen sitä mieltä että tämä oli maultaan paljon parempi, mutta kun darrassa tekee mieli jotain epäterveellistä safkaa niin mikään ei voita pizzaa, jonka täytteenä on kokonaisen lypsykarjan verran täytettä. Suosittelen kuitenkin avartamaan näkökulmaa antamalla oikealle italialaistyyliselle pizzalle mahdollisuuden. Your move. Ciao!