Bastardo the jauhopeukalo: Ciabatta

Lauantaiaamu. Nousen suhteellisen virkeänä vapaapäivään ja ajattelen syöväni hyvän aamiaisen. Herään kuitenkin karuun todellisuuteen: leipä on loppu. Miten tällainen kämmi on päässyt käymään? Sama kuin lähtisi perjantaina radalle ja unohtaisi ostaa viinat! On äkkiä keksittävä jotain. Puuroakaan ei jaksa syödä, sillä vaikka syön sitä aina arkiaamuisin, maistuu se loppuviikosta jo melko puurolle. Viikonloppuna voi relata ja syödä hyvää leipää ja juoda vaikka kahvit rauhassa. Leivänhän voi toki tehdä itsekin, kun vaan muistaa pitää kuivahiivaa ja jauhoja aina kaapissa. Ciabatan valmistusaika on lyhyt, mutta odotusaika pitkä joten varaudu siihen että saat leipää vasta parin tunnin päästä. Aika on kuitenkin helposti sen väärti.


Tein leivän K-ruoka.fi-sivuston ohjeen mukaan hieman modaten.


2 Ciabattaa:


1 ps kuivahiivaa
5 dl vettä
n. 9 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl durumjauhoja
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
tuoreita yrttejä (oregano, basilika)
hunajaa
suolaa
mustapippuria

Sekoittele aluksi hiiva veteen reilun kokoisessa leivonta-astiassa. Kuivahiiva paakkuuntuu helposti, joten sekoittele niin pitkään että paakut ovat hävinneet. Kunhan herkkuliemi on tasaista, kaada joukkoon puolet

jauhoista ja sekoittele tasaiseksi puuroksi. Nuolija on kamalan kätevä työväline tuossa hommassa. Tässä vaiheessa lisäile mausteet eli suola, öljy, murskatut valkosipulin kynnet, hienonnetut yrtit, hunaja ja mustapippuri. Olen aiemmin käyttänyt hunajan tilalla siirappia, mutta arvelin ihan testimielessä koitella hunajaa. Lopputulema oli semisti miedomman makuinen eikä aivan niin maltaisen oloinen. Ihan jees, mutta en osaa päättää kumpi on parempi. Sekoita mausteet velliin.

Valmis, kohoamaton taikina.

Seuraavaksi voikin ruveta lisäilemään loppuja jauhoja. Jotkut etsivät tässä vaiheessa monitoimikonetta kaappien uumenista, mutta jottei mene laitehifistelyksi, homman voi suorittaa käsin sillä se ei ole vaikeaa. Ja kuten olen aiemmin todennut, taikinasta puuttuu sielu jos sitä ei veivaa käsin. Kouraa ei kannata kuitenkaan vielä tässä vaiheessa työntää velliin; innokas voi olla muttei tyhmä. Kaada jauhoja vaikka desi kerrallaan taikinaan. Samalla pyörittele nuolijalla reunoja pitkin niin pitkään kunnes jauhot ovat sekoittuneet taikinaan. Jos nuolijan työntää pystyyn taikinan keskelle, niin siinä se myös pysyy. Ei tarvitse olla Kuningas Arthur huomatakseen että homma on helpompi hoitaa reunoja pitkin. Lisäile jauhoja ja hoida homma nuolijalla kunnes kaikki jauhot on käytetty. Nyt on aika työntää koura taikinaan ja antaa sille kunnon käsittely. Oppiipahan. Pyörittele taikinaa toisella kädelläsi niin että siitä tulee tasainen ja hyvä. Vapaalla kädellä voit pidellä astiasta kiinni, lukea kirjaa tai soittaa aina tyylikästä huuliharppua. Taikina saa jäädä aika löysäksi, mutta lisää jauhoja jos hommasta ei meinaa tulla mitään. Taikina tarttuu sormiin mutta siitä selviää kyllä. Valmis taikina on tasaista. Sitten vaan pyyhe päälle ja tunniksi vedottomaan paikkaan rauhoittumaan.

Kohonneet leivät ennen uuniin menoa.

Kun taikina on kohonnut, kumoa se nuolijaa apuna käyttäen jauhoiselle pöydälle. Pyörittele taikinasta ilmat veks, ja leikkaa se kahteen osaan. Muotoile palat leivän muotoisiksi ja nosta pellille. Katso että palat ovat kauttaaltaan jauhossa, sillä muuten se jää leivinpaperiin kiinni ja taas ollaan liemessä. Muotoile leivät vielä pellillä leivän näköisiksi ja jätä kohoamaan vielä puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen niitä ei kannata mennä enää sorkkimaan, sillä kohonnut leipä lässähtää helposti varovaisestikin suoritetussa sorkkien käsittelyssä. Kun leivät ovat kohonneet sen puoli tuntia, siirrä ne 250-asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Uuniin kannattaa myös laittaa vaikka foliosta taiteltu kuppi jossa on vettä. Tämä tekee leivän pinnasta rapsakan. Itse laskin puolessa välissä lämpötilaa 225-asteeseen, sillä pinta alkoi saada tummaa väriä jo aikaisessa vaiheessa, enkä halunnut paahtaa sitä liikaa. Leipä on valmista kun se kumisee pohjaan koputtaessa. Anna sen hieman jäähtyä ennen leikkaamista.

Tuomio: Tämähän oli taas sitä osastoa, mille ei kaupan esipaistettu mötkylä villeimmissä unelmissaankaan pääse edes vierailemaan. Maku on hyvä, ja sitä voi helposti modata mausteilla (kuka sanoi ettei leipää saa maustaa). Nyt käytin valkosipulia (tästä varmaan kaikki yllättyivät), oreganoa ja basilikaa mutta näiden lisäksi voi käyttää esimerkiksi oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, parmesaania, pestoa, sipulia... Oikeasti vain mielikuvitus on rajana.

Valmista ja erittäin herkullista!

Tarjoiluvinkki: Kun seuraavan kerran suunnittelet viini-juustoiltaa, toimi seuraavalla tavalla: Tee itse Ciabatta. Mausta se oliivilla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja vaikka parmesaanilla. Osta hyvää 9 -12 kk kypsytettyä Pecorino-juustoa tai jotain muuta kovaa italialaista lampaanmaitojuustoa. Valuta ciabatta-palojen päälle hieman oliiviöljyä. Tarjoile leipä ja juusto tuoreiden päärynöiden tai omenoiden, pähkinöiden ja hunajan kanssa. Juomaksi soveltuu esimerkiksi hyvä Chianti Classico. Lupaan että on vähän eri fiilis kuin Auran ja TUC-keksien kanssa!