Kynäilijän kuulumisia

Kuten keväällä isosti julistin, ryhdyin kirjoittamaan kirjaa safkahommista. Projekti on ollut nyt pari kuukautta naftaliinissä, mutta tänään kaivoin sen pois sieltä näkemään päivänvalon. Olin tähän mennessä kirjoittanut parisenkymmentä käyttökelpoista sivua erilaisia juttuja ja nyt yhdistin ne yhteen tiedostoon. Tallensin tiedoston mahtipontisesti työnimellä "kirja.docx".

Järjestelin jo aiemmin kirjoittamani jutut suurinpiirtein fiksuun järjestykseen, jonka jälkeen minut valtasi vahvasti tunne, että saan tämän ehkä vielä joskus valmiiksi! Tällä hetkellä kirjaa voisi verrata taloon, jonka runko on kyhäilty kasaan. Teemat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä ja seuraava vaihe on kirjoittaa taloon seinät, eli yhdistää se kokonaisuudeksi ilman aukkoja. 

Ennen kuin talovertaus lähtee kokonaan lapasesta, kerron että mitä kirja tulee pitämään sisällään. Kirjoitan siis amatööriruuanlaitosta fiilistelijän silmin. Siitä, miten kehitytään pussiaterian keittäjästä visionääriksi, joka ei pelkää kokeilla uutta. Kirjassa sivutaan meikäläisen ruokafilosofiaa ja itsensä kehittämistä aika runsaalla otteella, sillä koen nämä tekijät itselle hyvinkin tärkeinä. Tarkoituksena on saada ihmiset luomaan ruokakulttuuria sen sijaan, että kaikki tyytyisivät istumaan valmiiseen pöytään, joka on katettu roiskeläpillä. Ruokailu on kokemus, ei nälän siirtämistä. Ruuanlaitto on mielentila, ei pakollinen paha vatsan täyttämiseksi.

Olen kelaillut kirjan rakenteen kutakuinkin näin: ensin tulee kappaleen verran yleistä lätinää ruuasta, jonka jälkeen seuraa vähän samantyylinen ruokaohje, joiden kirjoittelua harrastan blogin puolella. Eräänlainen esimerkki siitä, mitä itse kappaleessa käsittelin. Tätä jatketaan niin pitkään, kun sanottavaa riittää. Kelailin vielä kesällä, että kirjan rakenne mukailisi aterian rakennetta: ensin olisi alkuruoka, sitten pääruoka jne. Luovuin kuitenkin ajatuksesta siitä syystä, että menisi ehkä turhan hifistelyksi. Lisäksi se pakottaisi minut tekemään myös jälkiruokia.

En ole vielä tehnyt tai suunnitellut kirjaa varten ruokia. Haluan ensin saada valmiiksi itse rungon ja varmistaa, että se on hyvä, ennen kuin alan kokkailemaan. Kokkailu ja aterioiden suunnittelu on sitten se helpoin osa, sillä itse kirjoittaminen stimuloi kokkailun aivosoluja siihen malliin, että tälläkin hetkellä kuola valuu vasemmasta suupielestä.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee...