Ulkofilepihviä bastardolaisittain

I’m back! Vedin tässä kirjoitteluhommista pari kuukautta lonkkaa johtuen totaalisesta ajan, mutta myös inspiraation puutteesta. Olen nalkuttanut tästä aiemminkin, mutta kirjoittelu tuntuu täyttäneen jonkinlaisen aukon irstaan sieluni palapelissä, joten kuva on vajavainen ilman sitä. Safkaa toki tulee väännettyä, ja intouduinpa jopa lisäämään itseni Instagramiin nimimerkillä @pedro.bastardo! Jos siis haluat katsella välillä pornokuvia ruuasta, suosittelen tsekkaamaan ulos profiilini. Olen myös käsitellyt kirjoituksista saamiani palautteita ja jatkossa teen hieman lyhkäisempiä päivityksiä. Ehkä niitä tulisi sitten useammin, mene ja tiedä…

Tämä ei ole aivan puhdas reseptikirjoitus, vaan pikemminkin osoitus siitä että maukkaan pöperön valmistus ei aina vaadi 100 eri raaka-ainetta tai vuorokauden valmisteluja. Puhtaat maut ja hyvät raaka-aineet riittävät vallan hyvin. Tosin joskus tekee mieli revitellä kunnolla, mutta perusasioiden äärellä tulee ainakin välillä vierailla. Tämä on siis oodi simppeliydelle. Aloitetaan.

Tällä kertaa sattui jotenkin poikkeuksellisen
herkullisen näköiset pihvit. Ei taida
saada marketista tällaista?

Olin taannoin viettämässä iltaa isäni luona, koska olimme hyljänneet paremmat puoliskomme jonnekin tyttöjen kotkotusiltoihin. Täytyyhän sitä syödä hyvin, tuumailimme! Noh, otin vaarin ja kävin poistamassa paikalliselta lihakauppiaalta kohtalaisen miehekkään kokoiset ulkofilepihvit! Kuten hyvässä pihviannoksessa kuuluu, itse lätty näyttelee pääosaa, jota muut vaan tukevat ja kannattelevat. Näin ollen pidin homman todella simppelinä, joten lautaselle eksyi biffan lisäksi paistettuja kasviksia ja kastikkeeksi oliiviöljyä.

Painelin pihvin lihassyyt huolellisesti rikki sormillani. En hakannut, enkä nuijinut. Mieti olevasi nauta. Tuntuisiko sinusta kivalta kun jouduttuasi teuraaksi joku hakkaisi osiasi vielä jollain nuijalla? Eikö mikään riitä! Hellästi sormilla, sanoi vanha… ok, jatketaan senkin likainen otus. Seuraava askel on laittaa pannu kuumaksi, vähän rypsiöljyä ja voita sekä oksa tuoretta rosmariinia, joka antaa mukavan pikantin kirpeyden biffan pintaan. Paistoin vain noin 1,5 minuuttia per puoli, joten lopputulos oli sellainen mediumrare. Toisin sanoen liha ei ollut keskeltä kypsä ja väri oli mukavan punainen. Lopuksi laitoin molemmille puolille reilulla otteella suolaa ja pippuria, ja laitoin mokomat folioon lepäilemään annoksen loppuun saattamiseksi.

Lisukkeeseen pilkoin herkkusieniä, sipulia, valkosipulia, selleriä ja tuoretta rosmariinia. Lisäsin joukkoon kurpitsansiemeniä ja pyöräyttelin koko komeutta pannulla pihvin nesteissä (jouduin toki lisäämään pari tippaa öljyä ns. luistavuuden säilyttämiseksi), kunnes kasvikset olivat kypsyneet ja pintaan oli tullut hieman väriä. Lopuksi lisäsin kaprista ja maustoin suolalla, pippurilla ja balsamicolla.

Tarjoilu: Kuten kuvasta näkyy, pihvi on tosiaankin lautasella pääosassa. Lisuketta on ehkä 1 / 3 kokonaismäärästä, ja asettelin sen osittain pihvin alle. Latelin päälle kurpitsansiemeniä ja hieman balsamicoa. Valuttelin koko annoksen päälle oliiviöljyä kastikkeeksi ja koristelin rosmariinilla. Nätti annos, vaikka pitäisi ostaa tällaisia settejä varten kunnollista balsamicoa, tai tehdä balsamicosiirappia. Syystä että tuo halpisversio on koostumukseltaan liian vetistä, eikä se näytä kovinkaan herkulliselta. Mutta olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen kokonaisuuteen.

Kypsyys osui mukavasti nappiin!

Tuomio: Maut olivat mukavan puhtaita. Oli pippuria ja yrttiä. Oli umamia, hapanta, suolaista, karvasta ja makeaa. Kaikkea löytyi. On mainittavan arvoinen seikka, kuinka tärkeää pihvi on jättää keskeltä raa’aksi tällaisessa annoksessa. Well done tai jopa medium+ olisi ollut sulaa hulluutta, ja tehnyt annoksesta hyvin tylsän. En suosittele noita kypsyyksiä kenellekään.

Viininä toimi jokin kaapista löytynyt punkku, joten sitä en optimoinut ostohetkellä. Jos kuitenkin halajat hyvää punkkua, ota esimerkiksi Australian Shiraz, Chateauneuf-du-Pape tai hapokas Riojalainen. Oluista kävisi hyvin tupla-ipat tai hyvä portteri.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi kertaan. Tsau!