Paholaisen hillo á la Bastardo

Paholaisen hillo. Tuo mystinen aines, joka aina tasaisin väliajoin nousee syystä tuntemattomasta kaikkien huulille. Niin nyt myös minunkin. Valmistin kyseistä tuotetta ensimmäistä kertaa viime jouluna. Tein tutkimustyötä pitkin Internetsiä, kunnes rakensin oman reseptin oppieni viitoittamana. Ja kuinka ollakaan, taisin unohtaa paholaisen hillostani! Lopputulos oli kutakuinkin yhtä tulinen kuin aamupuuroni, enkä puhu nyt lämpötilasta. Käytin soossiin 14 kappaletta sitä jokaisesta kaupasta saatavaa punaista chiliä, jonka lajiketta kukaan ei tunnu tietävän. Ristittäköön se kaupan chiliksi. Erhe on kuitenkin korjattava, ja nyt vuoden verran viisaampana otin jälleen haasteen vastaan. Kyllä minä vielä perkeleeni kesytän, sanoin.

Habaneroa sivuplee!

Paholaisen hillo á la Bastardo

• n. 5 keltaista paprikaa (1 kg)
• 4 habanero-chiliä
• 3 isoa tomaattia
• 4 salottisipulia
• 1 kokonainen valkosipuli
• 200 g karpaloita
• 1 ruukku tuoretta korianteria
• 1 rkl savustettua paprikamaustetta
• 4 laakerinlehteä
• n. 1 dl valkoviinietikkaa
• mustapippuria
• (vettä)
• 4 dl hillosokeria
• 0,5 tl atamonia (säilöntäainetta)
• kannellisia lasipurkkeja säilömiseen

Päädyin tekemään hillon habanerosta, koska kaupan chilistä ei löytynyt tarpeeksi potkua. En ole valmistanut ikinä mitään tuosta lajikkeesta, mutta kertahan se on ensimmäinen! Koetin etsiä etukäteen hieman tietoa vahvuuksista, mutta vaikka löysin scoville-asteikosta tulisuuden, on sen perusteella hankala määrittää loppuätäkkyys. Etenin siis vanhalla kunnon perstuntumalla.

Pilkkomista tässä hommassa riittää, mutta meneehän
se treenistä.

Paholaisen hillon valmistus kuulostaa helpolta ja vaivattomalta. Siinähän vain pilkotaan ainekset silpuksi ja keitellään hillo sitten valmiiksi. Pakettiin ja hyllylle odottamaan parempia päiviä. Arki iskee vasten kasvoja kun ryhdyt pilkkomaan hienoksi silpuksi 5 paprikaa, 4 sipulia, kokonaisen valkosipulin ja 4 habaneroa (ystävien kesken habista). Aloitin siis kalttaamalla tomaatit. Jos et tiedä miten kyseinen prosessi etenee, käy lunttaamassa ohje vaikka täältä. Poista kuorien lisäksi tomaatin kova sisus.

Kalttauksen jälkeen oli pakko ryhtyä hommiin. Myönnän, koittelin ensin blenderiä mutta eihän siitä tullut oikein mitään. Kun totesin Magic Bulletin turhakkeeksi, otin esiin vanhan ystäväpariskunnan eli leikkuulaudan kera veitsen, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ensin sipulit ja sitten paprikat sekä korianteri. Viimeisenä habis.

Kaikki ainekset on syytä silputa todella hyvin, ettei hilloon jää liian suuria sattumia. Lisäksi paprika tulee silputa myös siksi todella pieneksi, että se luovuttaisi nesteensä hilloksi. Aikaahan tähän menee mutta sehän meiltä ei kesken lopu. Ja kyllähän nyt paholaisen hillo suorastaan huutaa kokin verta ja kyyneliä! Kun sipulit, paprikat ja korianteri on silputtu, siirrytään habikseen.

Chilien käsittelyssä kumihanska on
Bastardon valinta!

Habanero tunnettiin vielä joitain vuosia sitten maailman tulisimpana chililajikkeena, joten tämän kanssa ei ole syytä leikkiä. Kyseessä ei siis ole mikään leivän päälle laitettava kevyt särvin, vaan todella tiukan tulisuuden omaava tuote. Tulisuuden alla piilee kuitenkin erittäin hedelmäinen ja miellyttävä maku. Tiedän tämän, koska leikin Duudsonia ja maistoin sitä. Polte hävisi melko nopeasti ja selvisin hengissä.

On siis syytä noudattaa erityistä varovaisuutta tämän esineen kanssa. Käytä kumihanskoja ja todella terävää veistä. En haluaisi olla sinä, jos tylsällä veitsellä leikkaat ja mehut roiskahtavat sen takia silmään. Käsittele chiliä vain toisella kädellä, eli sillä jolla et käsittele veistä. Itse poistin siemenet ja sisuksen vaalean osan, sillä suurin osa kapsaisiinista (siitä tulisesta jutusta) sijaitsee noissa kohdin, enkä halunnut sen pilaavan makua. Habiksen voi silputa myös todella hienoksi. Tämän jälkeen pese kätesi ja välineet hyvin huolellisesti. äläkä koske mihinkään sillä kädellä, joka piteli chiliä.

Valmis hillo odottelemassa purkitusta.

Nyt kun kaikki tuotteet ovat kokeneet silppurin vihan, on aika pistää pannu kuumaksi. Tyrkkää ensin tomaatit keskilämmölle kasariin, kunnes ne sulavat. Tämän jälkeen voidaan lisätä kaikki muut listan ainekset, paitsi sokeri ja vesi. Muista myös laakerinlehtien määrä, että voit noukkia ne kaikki pois ennen purkitusta. Mustapippuria saa rouhia aika huolettomasti. Itselläni sujahti karkeasti arvioiden vajaa ruokalusikallinen. Anna soossin porista hiljaa sellainen 45 minuuttia ja lisää vettä mikäli nestettä häviää liikaa.

Käytä purkituksen apuna
limpparipullosta
tehtyä suppiloa.

Kun hillonalku porisee, pese ja laita lasipurkit 125-asteiseen uuniin. Äläkä missään nimessä käytä niitä Bona-purkkeja. En voi käsittää miksi kaikki ovat aina niitä tarjoamassa ensin. Meillä jäi niitä muovikassillinen yli viime vuodelta, enkä ole varmasti kiroillut ikinä yhtä paljoa kuin silloin niihin purkitellessani. Ongelmana on se että on silkka mahdottomuus saada kansi jengoilleen. Todennäköisyys on samanlainen kuin voittaisi kahdesti lotossa omana syntymäpäivänä. Minua ainakin suututtaisi jos hyvä säkäni menisi hukkaan siinä että saisin Bona-purkin kannen kunnolla kiinni, sen sijaan että voittaisin lotossa. Näin ollen hylkää ne sukulaisilta saadut purkin paholaiset ja käytä niitä vuoden aikana jemmaamiasi säilykekurkku- tai joitain muita säilykepurkkeja. Sen sulkemista ei vain voi ryssiä. Nyt kun vuodatukseni on ohitse, anna olla purkkien uunissa vähintään 15 minuuttia purkitukseen asti.

Kun soossi on kiehunut noin 45 minuuttia, tarkista että nestettä on tarpeeksi. Toisin sanoen soossi ei saa olla kuivunut kasaan. Mikäli näin on käynyt, lisää vettä ja anna kiehua vielä hetki. Lisää hillosokeri ja kiehuttele viitisen minuuttia. Kuulemma tässä vaiheessa pinnalle saattaa muodostua vaahtoa, mutta itse vältyin tältä. Mikäli näin pääsee käymään, kaavi vaahto pois ja poista soossi levyltä. Nouki viimeisenä laakerinlehdet pois ja lisää säilöntäaine.

Nahkahanskat soveltuvat
kuumien purkkien
käsittelyyn ja sulkemiseen.

Voin jo kuulla, miten jengi selvittää että ”ei mitään säilöntäaineita”. Sitä kuitenkin kannattaa käyttää, ellet aio syödä kahta litraa hilloa kolmessa kuukaudessa. Vaikka se saattaisi kestää pidemmänkin aikaa hyvin säilytettynä, atamon ei maistu millekään. Kyseessä ei ole edes myrkyllinen aine, sillä kuuleman mukaan metsäkin käyttää sitä valmistaessaan mustikoita. Ja kyllähän nyt metsä tietää että mikä on terveellistä ja mikä ei. Luonnontuote siis, jota löytyy hyvin varustetuista ruokakaupoista kautta maan. Käytin sitä myös viime joulun hillossa, ja se on vieläkin syömäkelpoista.

Nyt sitten koittaa purkituksen aika. Toimi seuraavasti: ota tyhjä puolentoista litran limpparipullo, ja leikkaa siitä suppilo. Ilman tätä toimenpidettä purkitus tulee olemaan kärsimyksien taival. Nappaa purkki ja kansi yksi kerrallaan uunista, täytä se suppiloa apuna käyttäen ja sulje kansi. Toista kunnes olet saanut kaikki hillot purkitettua. Siirrä purkit sitten jäähtymään vaikka ulos. Hillo on valmista kun se on kylmää.

Tuomio: Kaikkein eniten tässä epäilytti tuo tulisuus. Tavoitteena oli saada hillo, missä oli selvää potkua ilman että tulisuus ampuisi yli. Nyt se vanha kunnon tuurin jyvänen meni tähän, sillä tulisuus oli juuri sopiva. Teelusikallinen kihelmöi mukavasti suussa ja maku on miellyttävä. Karpalot antavat mukavaa happamuutta ja marjaisuutta, mutta paprika tässä maistuu kaikkein eniten. Kyllä tästä kelpaa ryhtyä kehittelemään sitä täydellistä hilloa!

Paholainen vangittuna lasipurkkeihin!

Miten tätä hilloa sitten käytetään? Klassikkohan taitaa olla kanan kaverina, mutta tätähän voi käyttää yleisesti lihan kanssa, yleismausteena ruokapöydässä tai vaikka sellaisenaan leivän päällä jos tykkää. Oiva kumppani myös juustojen kera, mikäli iän ikuiset viinirypäleet tökkivät. Toisin sanoen, vain mielikuvitus on rajana. Yksi asia on kuitenkin varmaa: paholaista ei tule häiritä kevyin perustein.

Näihin tunnelmiin…