Grillattua lohta, nokkoskastiketta ja uusia perunoita

Duunailin tätä safkaa jo aiemmin kesällä, mutta muiden kiireiden takia raportointi viivästyi muutamalla viikolla, josta syvimmät pahoitteluni.

Mökki. Tuo maaginen rakennus metsän ja järven välimaastossa, jossa suomalaisen melankolinen sielu suorastaan pakotetaan oikeille raiteilleen. Sinne karkaamme aina säännöllisin väliajoin; aina kun kaupungin hektisyys saa verisuonet poksahtelemaan ja veden kiehumaan. Lämmin kesäpäivä, hiljaisuus, järvisauna ja hyvä ruoka. Ai veljet, elämämme perustarpeet ovat tyydytetty!

Nokkosia

En ollut koskaan ennen maistanut nokkosta. Myös (ymmärrettävästä syystä) viholaiseksi haukuttua eliötä sanotaan hyvin maukkaaksi ja terveelliseksi suun kautta nautittuna. Tästähän oli siis pakko ottaa selvää. Kesäkuu oli vielä aluillaan, joten nokkoset olivat nuoria ja lempeitä. Kuitenkin vastatuuli alkoi samalla mikrosekunnilla kun ilmoitin mökillä eläjille päivän atrian sisällön: innokas työmies oli niittänyt kaikki tontin nokkoset edellisenä päivänä. Hikikarpalo etsi toista otsallani, kun mietin vaihtoehtoa, että nokkoskastike jäisi vain haaveeksi. ”Hätä ei ole tämän näköinen” sanoin kuitenkin itselleni. Kuinka vaikeaa nokkosen löytäminen muka olisi?

Ajelimme ympäri lähiseutua, eikä viholaisen perkeleitä näkynyt missään. Ajoimme jopa lähistöllä sijaitsevaan kotikylääni, mutta harmiksemme vanhan kusipuskan tilalle oli kohonnut rivitalo joten viis siitä. Tässä vaiheessa olin jo hieman ärtynyt. Toisaalta, jos olisin heittäytynyt alasti ja kaatunut selälleni ihan mihin tahansa, olisi viholaisia todennäköisesti löytynyt. Kanssaeläjien harmiksi en kuitenkaan toiminut näin, vaan käänsimme peltihevosen turvan kohti mökkiä. Ja kas kummaa! Kun pääsimme perille, teimme havainnon nokkosista tontin laitamilla. Näin meidän ei tarvinnut toteuttaa suunnitelma B:tä, jonka jätän näin siveyssyistä omaan tietooni.

Duunausjärjestys: Lohen leikkaaminen ja suolaaminen -> nokkosten ryöppäys -> salaatin valmistaminen -> perunoiden keittäminen -> lohen grillaus -> kastikkeen valmistaminen -> tarjoilu

Grillattua lohta

Ahti soi meille tällä kertaa lohta. Kyllä itsepyydetty kala on sitten parasta! Citymarketin lihakauppias vastasi pyyntööni hymysuin, ja toivotti vielä viikonloput kaupantekijäisiksi. Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että olen hieman noviisi kalojen käsittelyssä. Ostan veden antimet yleensä valmiiksi fileroituna, mutta kyllä se pakon edestä taittuu ihan kokonaisenakin. Mökille päästyäni suolasin fileet noin puoli tuntia ennen grillausta, ja se tuntui riittävän varsin mainiosti. Fileitä ei tarvitse välttämättä suomustaa ennen kuin se grillataan.

Grillasin fileet muurikalla. Muurikka on silloin sopivan kuuma, kun sen päällä voi pitää kättä viitisen sekuntia. Näin paistopinnasta ei tule liian tumma ja fisu kypsyy mukavasti. Kokit riitelevät usein siitä, miltä puolelta lohen grillaaminen aloitetaan. Itse aloitin nahkapuoli ylöspäin syystä jota en enää muista. Lopputulema kieli ratkaisun olleen oikea. Lisäksi nahkapuolta voi tarpeen mukaan grillata vähän pidempään, sillä jos nahka hiukan palaa ei se haittaa sillä se jätetään kuitenkin syömättä. Lohta ei missään nimessä saa grillata kuivaksi, sillä sen maku muuttuu herkästi kirpeäksi ja ellet ole masokisti, et todennäköisesti pidä siitä. Jätä siis lohi sisältä kauniin vaaleanpunaiseksi, mutta älä turhaan pelkää raakuutta: kypsä lohi leikkaantuu helposti ja kypsän fisun tunnistaa kyllä väristä.

Grillaamisen juhlaa!

Grillauksessa oli tällä kertaa oma haasteensa, sillä kun sain pihagrillin kosteat puut vihdoin syttymään, armoton tuuli vei lämmön tasaisuuden pois muurikalta. Puut savusivat kohtalaisesti ja nostin grillin kuvun ylös. Sitten alkoi armoton sadekuuro ja kärvistelin loppugrillauksen ajan savun keskellä. Koska tarkoituksena ei ollut valmistaa kalakeittoa, kupu täytyi laskea sateen takia. Se kuitenkin ohjasi kaiken savun naamalleni. Kun sain grillauksen päätökseen, sade lakkasi ja aurinko pilkisti pilviverhon takaa. Kiitos tästä.

Nokkoskastike

noin 5 dl nokkosen lehtiä

3 valkosipulin kynttä

1 salottisipuli

1 prk ranskankermaa

tuoretta ruohosipulia

tuoretta tilliä

1 dl auringonkukan siemeniä

suolaa

mustapippuria

Edit: Tuoreita nokkosia kannattaa käsitellä hanskat kädessä, muuten joudut jatkamaan kokkailua jalkateriesi avulla. Ryöppäsin (keitin) nokkosen lehdet nopeasti hyvissä ajoin. Silppusin sipulit, lisäsin ne pannulle viholaisten kanssa ja kuullottelin niitä oliiviöljyssä muutaman minuutin. Lisäsin ruohosipulit, tillit sekä siemenet ja jatkoin kuullottelua vielä hetken. Lisäsin kerman ja mustapippurin. Hauduttelin muutaman minuutin ja tarkistin suolan. Kastike oli valmis. Maailman helpoin ja erittäin maistuva sellainen!

Tarjoilu

Annos kesäistä kauneutta

Tarjoilin safkan uusien perunoiden ja rucola-hopeasipulisalaatin kanssa. Salaatin sekaan eksyi myös auringonkukansiemeniä, sitruunamehua, mustapippuria ja ripaus suolaa. Viimeistelin annoksen sitruunalohkolla ja tuoreella tillillä.

Tuomio

Safka maistui ah, kesälle. Raikkaat ja tuoreet maut olivat todella miellyttäviä. Jokainen nyt tietää ettei näillä aineksilla voi epäonnistua. Grillattu lohi itsessään on jo niin hyvää että voisin syödä sitä päivittäin kaikissa sen muodoissa! Kyllä maistuu.

Palanpainikkeen virkaa toimitti Hardy'sin vanha kunnon BIN 141 (mökkiviini). Hivisteliöille suositellaan Chablista. Raikkaampaa vaihtoehtoa suosiville Sancerre tai uuden maailman Gewutztraminer soveltuu kuin nenä päähän.