Pedro Bastardon pikantti lisä

Olin ensin sitä mieltä, etten jaksa kirjoittaa tätä safkaa blogiin, vaan teen siitä postauksen Facebookiin. Kuitenkin siitä tuli sen verran pitkä, että paremmin toimii blogissa. Koska nyt laiskotuttaa, kirjoitan vaan reseptin auki ilman mitään hienouksia. Anteeksi. Safkana siis paneroituja kanankoipia, bataattiranskalaisia, paholaisenhilloa ja aiolia Paneroidut kanankoivet Ensin koivista poistetaan nahka, koska paneroidessa se jää lötkäksi, joka tuntuu suussa epämiellyttävältä. Koska aivoni olivat hieman jäiset, tein tämän vasta marinoinnin jälkeen, jonka takia jouduin marinoimaan koipia uudelleen hetken aikaa. Oikein tehdessä tämä olisi kuitenkin se ensimmäinen vaihe.Marinadiin laitoin soijaa, valkosipulia murskattuna, hunajaa, cayannea, mustapippuria ja suolaa ja sitruunan mehua. Kaikki vain sekaisin ja koivet maustumaan jääkaappiin. Marinadissa oli aika reilusti suolaa, jotta kanat suolautuvat samalla. Koivet voivat marinoitua pari tuntia. Panerointiin käytetään kolmea asi...

Joskus ihminen vain tarvitsee omaa aikaa. Pidän kyllä ihmisten seurasta, mutta joskus on hyvä olla yksin omien ajatustensa kanssa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että kuinka saan karkotettua kaikki ihmiset ympäriltäni. Onneksi ratkaisu on olemassa: valkosipuli. Kun syöt tarpeeksi valkosipulia, hengityksesi luonne muuttuu sellaiseksi, etteivät kanssaeläjät siitä monesti pidä. Vampyyritkin se karkottaa, mikä sinäänsä toimii ihan näppäränä lisäominaisuutena. Bongasin inspikseni Ripaus tryffeliä -blogista. 4 kokonaista valkosipulia lihapadassa on jotain sellaista, mitä ei missään nimessä tule ohittaa olankohautuksella. Ei, se täytyy vain kohdata kuten mies, nainen tai henkilö. Resepti on klassikko, jonka alkuperä on jossain päin Kiinaa. Nyt kun päästiin asiaan, niin paasaan taas vähän aikaa. On moukkamaista kutsua itämaista ruokaa itämaiseksi, kiinalaiseksi tai aasialaiseksi. Myönnän, että teen näin joskus itsekin paremman tiedon puutteesta, mutta yleensä pyrin ottamaan selvää asio...

Yle uutisoi , että Juha Berglundin Chateau Carsinin valmistamat, Suomen 100-vuotisjuhlan viinit uhkaavat jäädä Ranskaan, koska uusi alkoholilaki toteutuessaan estäisi niiden etämyynnin Suomeen.  Kuten lukijani tietävät, en nyt ole mikään monopolivetoisen ja rajoitteellisen alkoholipolitiikan suurin fani, mutta kirjoitan tämän vielä siksi, että haluan nitoa hieman tätä järjettömyyttä yhteen tekstiin. En sitten tiedä, että kummin tässä käy. Hiljentyykö kritiikkini vauhti, kun saan avautua asiasta pikkaisen säntillisemmin, vai heitelläänkö tässä vaan etanolia liekkeihin. Etämyynnin kielto on ehkä se suurin ongelma, joka valmisteilla olevasta alkoholilaista löytyy. Tähän mennessä netistä on saanut tilata juomia, jos kuljetuksen hoitaa kolmas osapuoli ja verot maksellaan kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Sitten peliin puuttui Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, joka aikoo omien sanojensa mukaan tuoda alkoholilain tälle vuosituhannelle (osa nykyisestä lainsäädännöst...

Viime aikoina on tullut duunailtua aika simppeleitä juttuja. Lisäksi olen turvautunut liiaksi vanhoihin suosikkeihin, ja kokeilut ovat olleet vähissä. Tähän tuli luonnollisesti saada muutos, sillä eihän sitä nyt hyvänen aika sentään voi muottiinsa asettua. Kuten aina ennenkin tässä tilanteessa, menin kauppaan funtsimaan illan apetta. Pääraaka-aineeksi valikoitui kana. Hain pehmeään lihaan rakennetta rapealla kuorrutuksella, salsalla ja paistetulla parsakaalilla. Olen tähän mennessä rullannut vain possua, mutta nyt piti koitella myös kanaa. Jostain syystä mieleeni tupsahti lime, joka sitten määräili annoksen makumaailmaa. Safka alkoi muotoutua mielessä, joten lunastin ainekset ja poistuin kyökkiin. Broilerirulla ja limemaustevoita - Broilerin rintafilee - Voita - Rypsiöljyä - Limen kuorta raastettuna - Valkopippuria - Valkosipulia - Suolaa Setin valmistus kannattaa aloittaa maustevoin duunailulla. Näin toimitaan siksi, että voi kerkeää maustua, ennen kuin se lä...

Kuten keväällä isosti julistin, ryhdyin kirjoittamaan kirjaa safkahommista. Projekti on ollut nyt pari kuukautta naftaliinissä, mutta tänään kaivoin sen pois sieltä näkemään päivänvalon. Olin tähän mennessä kirjoittanut parisenkymmentä käyttökelpoista sivua erilaisia juttuja ja nyt yhdistin ne yhteen tiedostoon. Tallensin tiedoston mahtipontisesti työnimellä "kirja.docx". Järjestelin jo aiemmin kirjoittamani jutut suurinpiirtein fiksuun järjestykseen, jonka jälkeen minut valtasi vahvasti tunne, että saan tämän ehkä vielä joskus valmiiksi! Tällä hetkellä kirjaa voisi verrata taloon, jonka runko on kyhäilty kasaan. Teemat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä ja seuraava vaihe on kirjoittaa taloon seinät, eli yhdistää se kokonaisuudeksi ilman aukkoja.  Ennen kuin talovertaus lähtee kokonaan lapasesta, kerron että mitä kirja tulee pitämään sisällään. Kirjoitan siis amatööriruuanlaitosta fiilistelijän silmin. Siitä, miten kehitytään pussiaterian keittäjästä visionääriksi, joka...

Lukuaika: Pitkä kuin nälkävuosi (kumarran teille, jotka jaksavat loppuun asti. Vannon, ettet hukkaa aikaasi.)  Me suomalaiset alamme pikkuhiljaa ymmärtää hampurilaisten syvintä olemusta. Vielä kymmenen vuotta sitten tärkeintä oli, että välissä oli mahdollisimman paljon kaikkea sekä sankollinen majoneesia. Toisaalta tuolloin hampurilaisia sai vain Mäkkäristä ja torin grilliltä. Nykyisinhän tuo homma on kääntynyt päälaelleen, sillä hampurilaisistakin on tullut salonkikelpoista purtavaa. Hampurilaisravintolat ovat saaneet tyyliä, eikä sämpylän väliin ängetä enää koko maailman aineksia. Yksinkertaisuus kunniaan. Tästä huolimatta hampurilainen on mitä parhain sunnuntain eväs. Onko mitään muuta parempaa, kuin hyvä ja iso hampurilainen kunnon pihvillä sekä paistetulla sipulilla? Syötynä sohvalla leffaa katsellessa. Syötyäsi voit kellahtaa ja huokaista. Myöhemmin vaivut ehkä uneen. Kyllä, tämä on se juttu! Mut se ei onnistu, jos kyseessä on majoneesilla kyllästetty pikaruokahamp...

Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisia myös blogin puolelle. Kirjaprojekti ei ole aivan älyttömästi edennyt kesän aikana, johtuen kesästä ja myös siitä, etten pystynyt kirjoittamaan kuukauteen murtuneen räpylän takia. Hiljaa hyvä tulee, sanoi jo vanha isäntäkin. Vietimme rouva Bastardon kanssa vuosipäivää, joten ilta sujui herkuttelun merkeissä. Rouva tilasi pastaa, mutta erinäisten aikataulusäätöjen takia pääsimme vasta myöhemmin liikkeelle, joten safkaksi valikoitui risotto. Olen varmasti joskus maininnutkin tästä, että risotto on yksi hienoimpia safkoja, jota maa päällään kantelee. Oikeasti, kyseessähän on vain riisi, joka on kypsennetty hartaasti! Silti, mikään ei voita hyvää risottoa. Olen monesti sanonut, että voisin vaikka uida viinissä. Viinikylpyjen välissä voi käydä kuitenkin pyörimässä risotossa, vähän samaan malliin kuin hangessa saunasta. Niin hyvää se on. Ajattelin jo aiemmin tällä viikolla, että duunailen joku kerta risotto alla milanesea, johon tu...