Pedro Bastardon pikantti lisä

Iso G, tuo juomista jaloin. Olen työskennellyt jo kymmenen vuotta alkoholialan ammattilaisena ja mieleeni juolahti, että pieni kunnianosoitus tuolle yhden kansanosan symbolille olisi paikallaan. Tämä on myös samalla väkevä hatunnosto kaikille arkemme sankareille, jotka kesän kynnyksellä nousevat koloistansa kirkastamaan päiväämme ja muistuttamaan, että myös oravanpyörän tuolla puolen on elämää. Saanko esitellä, Ministerin kevät. Ajatus Gambina-hyytelöstä oli niin kiehtovan perverssi, ettei sitä voinut jättää toteuttamatta. Niin kuin olen monet kerrat manannut, en ole mikään kaksinen jälkkäreiden duunailija. Nyt olen kuitenkin ryhtynyt kehittämään tätä puolta ja tämä onkin ehkä ensimmäinen jälkkäri, jonka olen suunnitellut itse alusta loppuun saakka. Gambina-hyytelö 1 pullo Gambinaa (2 dl hyytelöön, loput kokin marinadiin) Vettä Ruokosokeria Sitruunan kuorta Katajan marjoja Tuoretta rosmariinia Liivatelehtiä Homma lähtee liikkeelle G:n maustamisella. Se ei itses...

I’m back! Vedin tässä kirjoitteluhommista pari kuukautta lonkkaa johtuen totaalisesta ajan, mutta myös inspiraation puutteesta. Olen nalkuttanut tästä aiemminkin, mutta kirjoittelu tuntuu täyttäneen jonkinlaisen aukon irstaan sieluni palapelissä, joten kuva on vajavainen ilman sitä. Safkaa toki tulee väännettyä, ja intouduinpa jopa lisäämään itseni Instagramiin nimimerkillä @pedro.bastardo ! Jos siis haluat katsella välillä pornokuvia ruuasta, suosittelen tsekkaamaan ulos profiilini. Olen myös käsitellyt kirjoituksista saamiani palautteita ja jatkossa teen hieman lyhkäisempiä päivityksiä. Ehkä niitä tulisi sitten useammin, mene ja tiedä… Tämä ei ole aivan puhdas reseptikirjoitus, vaan pikemminkin osoitus siitä että maukkaan pöperön valmistus ei aina vaadi 100 eri raaka-ainetta tai vuorokauden valmisteluja. Puhtaat maut ja hyvät raaka-aineet riittävät vallan hyvin. Tosin joskus tekee mieli revitellä kunnolla, mutta perusasioiden äärellä tulee ainakin välillä vierailla. Tämä on siis...

”Oisko ihan vaan rauhallisesti viikonlopun himassa?” ”Joo, vois vaikka kävästä bastussa ja duunata jotain safkaa?” ”Joo mut ei mitään överiä sitten.” ”Oisko vaikka jotain yksinkertaista pastahommaa?” ”Joo semmonen on hyvä.” Kävin kyseisen dialogin puolisoni kanssa ennen viikonloppua. Ryhdyin miettimään jotain uutta ja yksinkertaista pastareseptiä ja tajusin, etten ole ennen koitellut duunata tortelliineja. ”Kappas, tämähän on mukava ja yksinkertainen, kohtalaisen arkinen ruoka", mietin. Noh, kyllähän se sitten lähti taas hieman lapasesta. Mutta silleen tyylikkäällä tavalla. Katselin ensin perinteisen tortelliinin ohjetta. Tortelliinihan on sellaisella lihamössöllä täytetty pasta. Vähän samanlainen kuin ravioli mutta muoto on erilainen. Perinteiseen tortelliiniinhan tulee vasikkaa, possua ja mortadellaa. Ajattelin tehdä bastardot ja olla välittämättä perinteestä: täytteeksi soveltuu lammas ja itse duunattu chilipesto. Mutta miksi sitten ot...

Bastardon menu osa 2: Naudan ulkofile, kahvi-viskikastike ja parsakaalipaistos Viime viikonlopun kolmen ruokalajin menu oli siitä erikoinen, ettei siinä ollut mitään oikeata teemaa. Kaikki safkat olivat kokeiluja, joka näkyi lopputuloksessa. Alku- ja jälkiruoka edustivat hieman klassisempaa tyyliä, kun taas itse pääosan esittäjä oli kuin vahinkolapsi. Täysin puskista tullut, suunnittelematon, mutta samalla rakkauden ilmentymä ja syntyessään maailman paras asia. Pihvissä vaan on sitä jotain. Ja kun sen saa onnistumaan niin että taso nousee seuraavalle levelille, on kyseessä lähes uskonnollinen kokemus. Pihvi on mystinen. Pihvi on maaginen. Pihvi, tuo aineksista jaloin. Mieleni teki kokeilla jotain uutta ja perverssiä. Miltä maistuisi pihvi Irish coffella? Pakkohan sitä olisi testata. Alun perin pyörittelin mielessäni vain viskin ja pihvin yhdistelmää, mutta kahvi teki yhdistelmästä täydellisen. Kerma tosin jäi tästä annoksesta pois ja vaikka varasin sitä jo jääkaappiin, ei s...

Bastardon menu osa 1: Uppopaistetut munat hollandaise-kastikkeella Olin lensun lannistamana sohvan vankina vajaan viikon. Vain minä ja TV, puolet viikosta. Tiedättekö mitä telkkarista tulee päivisin? Minäpä kerron. Niin paljon ruokaohjelmia, että kun puolisoni tuli töistä kotiin, olin houreissani varma että sisään marssii joko Jamie Oliver tai Gordon Ramsay. Top Chef, Masterchef Australia. Ruokaohjelmat ovat uusi ostoskanava! Tuijottelin niitä sitten aivottomana päivät pitkät alitajuntani työskennellessä jatkuvasti lauantai-illan menun eteen, tietenkin sillä ehdolla että tauti olisi selätetty siihen mennessä. Tässä kirjoituksessa avaan pelkästään alkuruuan salaisuuden verhoa. Pää- ja jälkiruoka julkistetaan myöhemmin. Annoksen rakennusvaihe Alkupalan virkaa saivat toimittaa uppopaistetut munat hollandaise-kastikkeessa. Benedictine-munat taitavat olla tehtävänä Masterchefissä joka toisessa jaksossa, ja siitä tämä ajatus sitten lähti. Kyseessähän on aamiainen, mutta pienellä...

Paholaisen hillo. Tuo mystinen aines, joka aina tasaisin väliajoin nousee syystä tuntemattomasta kaikkien huulille. Niin nyt myös minunkin. Valmistin kyseistä tuotetta ensimmäistä kertaa viime jouluna. Tein tutkimustyötä pitkin Internetsiä, kunnes rakensin oman reseptin oppieni viitoittamana. Ja kuinka ollakaan, taisin unohtaa paholaisen hillostani! Lopputulos oli kutakuinkin yhtä tulinen kuin aamupuuroni, enkä puhu nyt lämpötilasta. Käytin soossiin 14 kappaletta sitä jokaisesta kaupasta saatavaa punaista chiliä, jonka lajiketta kukaan ei tunnu tietävän. Ristittäköön se kaupan chiliksi. Erhe on kuitenkin korjattava, ja nyt vuoden verran viisaampana otin jälleen haasteen vastaan. Kyllä minä vielä perkeleeni kesytän, sanoin. Habaneroa sivuplee! Paholaisen hillo á la Bastardo n. 5 keltaista paprikaa (1 kg) 4 habanero-chiliä 3 isoa tomaattia 4 salottisipulia 1 kokonainen valkosipuli 200 g karpaloita 1 ruukku tuoretta korianteria 1 rkl savustettua paprikamaustetta 4 ...