Pedro Bastardon pikantti lisä

Bastardon menu osa 2: Naudan ulkofile, kahvi-viskikastike ja parsakaalipaistos Viime viikonlopun kolmen ruokalajin menu oli siitä erikoinen, ettei siinä ollut mitään oikeata teemaa. Kaikki safkat olivat kokeiluja, joka näkyi lopputuloksessa. Alku- ja jälkiruoka edustivat hieman klassisempaa tyyliä, kun taas itse pääosan esittäjä oli kuin vahinkolapsi. Täysin puskista tullut, suunnittelematon, mutta samalla rakkauden ilmentymä ja syntyessään maailman paras asia. Pihvissä vaan on sitä jotain. Ja kun sen saa onnistumaan niin että taso nousee seuraavalle levelille, on kyseessä lähes uskonnollinen kokemus. Pihvi on mystinen. Pihvi on maaginen. Pihvi, tuo aineksista jaloin. Mieleni teki kokeilla jotain uutta ja perverssiä. Miltä maistuisi pihvi Irish coffella? Pakkohan sitä olisi testata. Alun perin pyörittelin mielessäni vain viskin ja pihvin yhdistelmää, mutta kahvi teki yhdistelmästä täydellisen. Kerma tosin jäi tästä annoksesta pois ja vaikka varasin sitä jo jääkaappiin, ei s...

Bastardon menu osa 1: Uppopaistetut munat hollandaise-kastikkeella Olin lensun lannistamana sohvan vankina vajaan viikon. Vain minä ja TV, puolet viikosta. Tiedättekö mitä telkkarista tulee päivisin? Minäpä kerron. Niin paljon ruokaohjelmia, että kun puolisoni tuli töistä kotiin, olin houreissani varma että sisään marssii joko Jamie Oliver tai Gordon Ramsay. Top Chef, Masterchef Australia. Ruokaohjelmat ovat uusi ostoskanava! Tuijottelin niitä sitten aivottomana päivät pitkät alitajuntani työskennellessä jatkuvasti lauantai-illan menun eteen, tietenkin sillä ehdolla että tauti olisi selätetty siihen mennessä. Tässä kirjoituksessa avaan pelkästään alkuruuan salaisuuden verhoa. Pää- ja jälkiruoka julkistetaan myöhemmin. Annoksen rakennusvaihe Alkupalan virkaa saivat toimittaa uppopaistetut munat hollandaise-kastikkeessa. Benedictine-munat taitavat olla tehtävänä Masterchefissä joka toisessa jaksossa, ja siitä tämä ajatus sitten lähti. Kyseessähän on aamiainen, mutta pienellä...

Paholaisen hillo. Tuo mystinen aines, joka aina tasaisin väliajoin nousee syystä tuntemattomasta kaikkien huulille. Niin nyt myös minunkin. Valmistin kyseistä tuotetta ensimmäistä kertaa viime jouluna. Tein tutkimustyötä pitkin Internetsiä, kunnes rakensin oman reseptin oppieni viitoittamana. Ja kuinka ollakaan, taisin unohtaa paholaisen hillostani! Lopputulos oli kutakuinkin yhtä tulinen kuin aamupuuroni, enkä puhu nyt lämpötilasta. Käytin soossiin 14 kappaletta sitä jokaisesta kaupasta saatavaa punaista chiliä, jonka lajiketta kukaan ei tunnu tietävän. Ristittäköön se kaupan chiliksi. Erhe on kuitenkin korjattava, ja nyt vuoden verran viisaampana otin jälleen haasteen vastaan. Kyllä minä vielä perkeleeni kesytän, sanoin. Habaneroa sivuplee! Paholaisen hillo á la Bastardo n. 5 keltaista paprikaa (1 kg) 4 habanero-chiliä 3 isoa tomaattia 4 salottisipulia 1 kokonainen valkosipuli 200 g karpaloita 1 ruukku tuoretta korianteria 1 rkl savustettua paprikamaustetta 4 ...

Toinen osio kirjoituksestani käsittelee enemmän kuningas alkoholia. Jos siis olet Päivi Räsänen, pyydän ystävällisesti poistumaan sivultani, sillä luvassa on äärimmäistä hehkutusta alkoholin kustannuksella ja samalla kansakunnan syöksemistä alimpaan helvettiin. Tämä on oodini viinille. Italian Toscana on yksi maailman arvostetuimmista viinialueista. Viini on jotain muuta kuin pelkkä alkoholijuoma. Kuten tiedätte viskipäivityksestäni, alkoholijuomiin liittyy paljon traditioita, joita arvostan. Kuitenkin viinit menevät tässä lajissa aivan omaan luokkaansa. Viinin valmistus ja nauttiminen ovat molemmat taiteeseen verrattavia prosesseja, joissa on kyseessä paljon suuremmasta kuin vain valmistuksesta ja juomisesta.  Jo se, että yleensä juot viiniä ja pidät siitä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka eivät koe samoin. Viinissä on jotain erityistä, mitä muista alkoholijuomista ei löydy. Nautiskelin maukkaan pasta-ateriani kanssa italialaista valkoviiniä nimeltään Livon Colli...

Tässä päivityksessä on kyse nautinnosta. Ihmisen ylivoimaisesta tarpeesta kokea jotain, mikä saa dopamiinin tulvimaan elimistössämme. Tässä on kyse sivistyksestä, siitä, ettei ihmisen tehtävänä ole ainoastaan ravita ruumistaan tarvittavilla vitamiineilla ja hivenaineilla, vaan tehtävänä on myös ruokkia aivoja ja mieltä. En osannut päättää teenkö yhden vai kaksi erillistä päivitystä. Päädyin kahteen, sillä vaikka nämä setit kuuluvat yhteen, tulisi tästä päivityksestä romaanin pituinen, eikä sitä jaksaisi lukea kokonaan edes Erkki. Tulevat jutut ovat suoraa euforista tajunnan virtaa kirjoitettuna aterioinnin jälkihöyryissä. Pyrin pitämään rakenteen edes jotenkuten siedettävänä. Toisen, viinijuttuja sisältävän osion voit lukea täältä . Aloitetaan. Kaikki lähti siitä, kun hyvä ystäväni osti minulle Italian tuliaisina pullollisen supertoscanalaista. Avaan tätä toisessa osiossa, mutta kyse on punaviinien Armanista tai Lamborghinista. Okei, käskyä koneesta ei löydy saman verran mutta...

Ajattelin laajennella tarjontaani kirjoittamalla silloin tällöin myös hieman arkisemmistakin safkoistani, mutta oi ystäväni hyvät, älkää peljätkö; ruokaelitismi elää ja voi hyvin siitä huolimatta! Sunnuntairuokana oli tarjolla tällaista. Pataruoka on sunnuntaina sen takia kiva, että ruoka kypsyy uunissa pikkuhiljaa samalla kun itse voi loikoilla sohvalla telkkarin roskaohjelmia ahmien. Periaate on miltei aina operaatio jääkaapin tyhjennys, mutta tällä kertaa funtsin setit etukäteen ja kävin poistamassa lähimarketista tarvittavat ainekset. Jos et siis vielä omista hyvää valurautapataa, on se syytä hankkia välittömästi. n. 500 g broilerin fileepihvejä Kanapata uunista tulleena. Valurautapata on varmasti yksi parhaista ihmisolennon keksinnöistä. 2-5 punasipulia 4 kynttä valkosipulia 1 paprika peukalon kokoinen pala inkivääriä 1 pkt pippurituorejuustoa 1 prk smetanaa ½ purkki turkkilaista jugurttia 1 sitruunan mehu mustapippuria kanaliemikuutio paprikamaustetta kurku...

Tämä kirjoitus on omistettu Aluehallintovirastolle sekä muille viranomaistahoille, jotka säätävät koko tätä alkoholisirkusta. Koska tämä blogi on nautintoaineblogi, aloitan kertomalla teille tarinan viskistä. Tämän jälkeen puhumme hieman politiikasta, jonka jälkeen siirrymme puhumaan lisää viskistä ja kehumaan toisiamme. Rakenne mukailee siis normaalin lauantai-illan tarinaa. Jumalten nektaria. Instituution kaataminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Viski on hieno juoma. Se ei ole lällärijuoma. Pidän kaikesta mitä tuo enkelten kyyneleiden jälkeen jättämä tisle edustaa: perinteitä, kulttuuria ja nautintoa. Viski on monelle harrastus. Minullekin se olisi, mikäli kukkaron nyörit antaisivat periksi, sillä se maksaa monia €urosia. On minulla toki viskipullo kotona aina käden ulottuvilla, mutta kulutukseni rajoittuu noin kolmen pullon vuositahtiin. Tällä hetkellä jemmassa on jo toista pulloa peräkkäin Glenmorangien Quinta Ruban. Viski on viimeistelty portviinitynnyrissä, jost...