Pedro Bastardon pikantti lisä

Toinen osio kirjoituksestani käsittelee enemmän kuningas alkoholia. Jos siis olet Päivi Räsänen, pyydän ystävällisesti poistumaan sivultani, sillä luvassa on äärimmäistä hehkutusta alkoholin kustannuksella ja samalla kansakunnan syöksemistä alimpaan helvettiin. Tämä on oodini viinille. Italian Toscana on yksi maailman arvostetuimmista viinialueista. Viini on jotain muuta kuin pelkkä alkoholijuoma. Kuten tiedätte viskipäivityksestäni, alkoholijuomiin liittyy paljon traditioita, joita arvostan. Kuitenkin viinit menevät tässä lajissa aivan omaan luokkaansa. Viinin valmistus ja nauttiminen ovat molemmat taiteeseen verrattavia prosesseja, joissa on kyseessä paljon suuremmasta kuin vain valmistuksesta ja juomisesta.  Jo se, että yleensä juot viiniä ja pidät siitä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka eivät koe samoin. Viinissä on jotain erityistä, mitä muista alkoholijuomista ei löydy. Nautiskelin maukkaan pasta-ateriani kanssa italialaista valkoviiniä nimeltään Livon Colli...

Tässä päivityksessä on kyse nautinnosta. Ihmisen ylivoimaisesta tarpeesta kokea jotain, mikä saa dopamiinin tulvimaan elimistössämme. Tässä on kyse sivistyksestä, siitä, ettei ihmisen tehtävänä ole ainoastaan ravita ruumistaan tarvittavilla vitamiineilla ja hivenaineilla, vaan tehtävänä on myös ruokkia aivoja ja mieltä. En osannut päättää teenkö yhden vai kaksi erillistä päivitystä. Päädyin kahteen, sillä vaikka nämä setit kuuluvat yhteen, tulisi tästä päivityksestä romaanin pituinen, eikä sitä jaksaisi lukea kokonaan edes Erkki. Tulevat jutut ovat suoraa euforista tajunnan virtaa kirjoitettuna aterioinnin jälkihöyryissä. Pyrin pitämään rakenteen edes jotenkuten siedettävänä. Toisen, viinijuttuja sisältävän osion voit lukea täältä . Aloitetaan. Kaikki lähti siitä, kun hyvä ystäväni osti minulle Italian tuliaisina pullollisen supertoscanalaista. Avaan tätä toisessa osiossa, mutta kyse on punaviinien Armanista tai Lamborghinista. Okei, käskyä koneesta ei löydy saman verran mutta...

Ajattelin laajennella tarjontaani kirjoittamalla silloin tällöin myös hieman arkisemmistakin safkoistani, mutta oi ystäväni hyvät, älkää peljätkö; ruokaelitismi elää ja voi hyvin siitä huolimatta! Sunnuntairuokana oli tarjolla tällaista. Pataruoka on sunnuntaina sen takia kiva, että ruoka kypsyy uunissa pikkuhiljaa samalla kun itse voi loikoilla sohvalla telkkarin roskaohjelmia ahmien. Periaate on miltei aina operaatio jääkaapin tyhjennys, mutta tällä kertaa funtsin setit etukäteen ja kävin poistamassa lähimarketista tarvittavat ainekset. Jos et siis vielä omista hyvää valurautapataa, on se syytä hankkia välittömästi. n. 500 g broilerin fileepihvejä Kanapata uunista tulleena. Valurautapata on varmasti yksi parhaista ihmisolennon keksinnöistä. 2-5 punasipulia 4 kynttä valkosipulia 1 paprika peukalon kokoinen pala inkivääriä 1 pkt pippurituorejuustoa 1 prk smetanaa ½ purkki turkkilaista jugurttia 1 sitruunan mehu mustapippuria kanaliemikuutio paprikamaustetta kurku...

Tämä kirjoitus on omistettu Aluehallintovirastolle sekä muille viranomaistahoille, jotka säätävät koko tätä alkoholisirkusta. Koska tämä blogi on nautintoaineblogi, aloitan kertomalla teille tarinan viskistä. Tämän jälkeen puhumme hieman politiikasta, jonka jälkeen siirrymme puhumaan lisää viskistä ja kehumaan toisiamme. Rakenne mukailee siis normaalin lauantai-illan tarinaa. Jumalten nektaria. Instituution kaataminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Viski on hieno juoma. Se ei ole lällärijuoma. Pidän kaikesta mitä tuo enkelten kyyneleiden jälkeen jättämä tisle edustaa: perinteitä, kulttuuria ja nautintoa. Viski on monelle harrastus. Minullekin se olisi, mikäli kukkaron nyörit antaisivat periksi, sillä se maksaa monia €urosia. On minulla toki viskipullo kotona aina käden ulottuvilla, mutta kulutukseni rajoittuu noin kolmen pullon vuositahtiin. Tällä hetkellä jemmassa on jo toista pulloa peräkkäin Glenmorangien Quinta Ruban. Viski on viimeistelty portviinitynnyrissä, jost...

Ensin hoidetaan yksi homma pois alta. Aloitin syyskuussa opiskelut, jonka lisäksi olen tiiviisti joensuulaisen Susiraja Metal Club ry:n (khöm, mainos) toiminnassa mukana. Tästä johtuen vapaa-aikani on nykyisin kortilla, joten en ole kerjennyt päivittelemään tänne niin usein kuin haluaisin. Pahoitteluni tästä. Myöskään opiskelijabudjetti ei anna aina myötä valmistaa kaikkia appeita, joita olen suunnitellut. Pyrin kuitenkin jatkossa päivittämään tänne jonkin setin vähintään kerran kuukaudessa. Sitten itse asiaan. Syksy on vuoden parasta aikaa! Mikään ei voita pimeitä iltoja parvekkeella hyvän viinin ja musiikin parissa. Tai sitten samoilua hiljaisessa metsässä ruskan väriloistossa. Syksyyn kuuluvat myös tietynlaiset maut. Sienet, marjat ja riista aiheuttavat voimakkaita tunteita jokaisen Pohjolan asukin sydämessä. Ah, syksy. Mikä ihana tekosyy. Aamulla hienoisessa darrassa herkkätuulisuus voitti ja romanttisesti ilmaistuna paloin halusta maistella metsää. Ryhdyin kehittelemään ...

Tämä kastike on oiva lisä paistin kun paistin kanssa. Duunasin itse tätä rosvopaistikasslerille mutta tosiaan, esimerkiksi naudan paistin kanssa tämä soveltuu erinomaisesti! Kuitenkin näin alkuun varoituksen sana! Kastike sisältää pienen määrän alkoholia, joten jos olet lapsi tai raskaana oleva nainen, en voi suositella tätä vaan jätä viski pois ja käytä muita mausteita. Pidemmittä puheitta: kastiketta, olkaa hyvä! Kuvan viski ei liity tapaukseen. Viski-kermakastike paistille Paistilientä Kermaa Viskiä Salottisipulia Voita Vehnäjauhoja Mustapippuria (Suolaa) Tämä ohje on täysin hatusta vedetty, joten ette tekään arvon lukijat tarvitse aineiden määriä. Parhaan kastikkeen valmistamisen salaisuus on intuitiossa! Silppua aluksi sipulit ja kuullottele niitä muutama minuutti voissa. Ota kattila levyltä, lisää hieman vehnäjauhoja ja sekoittele tasaiseksi. Siirrä kattila takaisin levylle ja lisää paistista irronnut liemi. Tähän voi käyttää myös lihaliemi...

Mikä on ehkä kaikkein siistein tapa valmistaa ruokaa? Tarina kertoo, että muinaiset pitkäkyntiset kävivät nälissään kähveltämässä lampaita. Kerimisen ja nylkemisen sun muiden tarpeellisten toimenpiteiden jälkeen lampaankääntäjät pistivät paistin valmiiksi lämmittämäänsä kuoppaan muhimaan. Maata päälle ja vielä notski siihen niin avot, safka valmistuu mukavasti odotellessa ja kalajuttuja kertoillessa. Setin viihdearvoa lisäsi vielä se kun maatalon isäntä kävi kyselemässä lammasvorojen perään. Vihellellen voi tällöin näytellä tietämätöntä. Leppoisa isäntä saattaa rupatella niitä näitä ja kukaties paistaa makkarankin nuotiossa, jonka alla muhii hänen kallisarvoinen karjansa. Rosvopaisti on juhlaruokaa, jota tulee valmistaa maksimissaan kerran, ehkä silloin tällöin pari kertaa kesässä. Se on tapahtuma, joka alkaa aikaisessa vaiheessa aamulla kuopan kaivuusta ja loppuu illalla paistin syömiseen. Tapahtumassa on kyse tiedosta, että siellä se arvokas liha porisee äiti maan hellässä huom...