Pedro Bastardon pikantti lisä

Tämä kirjoitus on omistettu Aluehallintovirastolle sekä muille viranomaistahoille, jotka säätävät koko tätä alkoholisirkusta. Koska tämä blogi on nautintoaineblogi, aloitan kertomalla teille tarinan viskistä. Tämän jälkeen puhumme hieman politiikasta, jonka jälkeen siirrymme puhumaan lisää viskistä ja kehumaan toisiamme. Rakenne mukailee siis normaalin lauantai-illan tarinaa. Jumalten nektaria. Instituution kaataminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Viski on hieno juoma. Se ei ole lällärijuoma. Pidän kaikesta mitä tuo enkelten kyyneleiden jälkeen jättämä tisle edustaa: perinteitä, kulttuuria ja nautintoa. Viski on monelle harrastus. Minullekin se olisi, mikäli kukkaron nyörit antaisivat periksi, sillä se maksaa monia €urosia. On minulla toki viskipullo kotona aina käden ulottuvilla, mutta kulutukseni rajoittuu noin kolmen pullon vuositahtiin. Tällä hetkellä jemmassa on jo toista pulloa peräkkäin Glenmorangien Quinta Ruban. Viski on viimeistelty portviinitynnyrissä, jost...

Ensin hoidetaan yksi homma pois alta. Aloitin syyskuussa opiskelut, jonka lisäksi olen tiiviisti joensuulaisen Susiraja Metal Club ry:n (khöm, mainos) toiminnassa mukana. Tästä johtuen vapaa-aikani on nykyisin kortilla, joten en ole kerjennyt päivittelemään tänne niin usein kuin haluaisin. Pahoitteluni tästä. Myöskään opiskelijabudjetti ei anna aina myötä valmistaa kaikkia appeita, joita olen suunnitellut. Pyrin kuitenkin jatkossa päivittämään tänne jonkin setin vähintään kerran kuukaudessa. Sitten itse asiaan. Syksy on vuoden parasta aikaa! Mikään ei voita pimeitä iltoja parvekkeella hyvän viinin ja musiikin parissa. Tai sitten samoilua hiljaisessa metsässä ruskan väriloistossa. Syksyyn kuuluvat myös tietynlaiset maut. Sienet, marjat ja riista aiheuttavat voimakkaita tunteita jokaisen Pohjolan asukin sydämessä. Ah, syksy. Mikä ihana tekosyy. Aamulla hienoisessa darrassa herkkätuulisuus voitti ja romanttisesti ilmaistuna paloin halusta maistella metsää. Ryhdyin kehittelemään ...

Tämä kastike on oiva lisä paistin kun paistin kanssa. Duunasin itse tätä rosvopaistikasslerille mutta tosiaan, esimerkiksi naudan paistin kanssa tämä soveltuu erinomaisesti! Kuitenkin näin alkuun varoituksen sana! Kastike sisältää pienen määrän alkoholia, joten jos olet lapsi tai raskaana oleva nainen, en voi suositella tätä vaan jätä viski pois ja käytä muita mausteita. Pidemmittä puheitta: kastiketta, olkaa hyvä! Kuvan viski ei liity tapaukseen. Viski-kermakastike paistille Paistilientä Kermaa Viskiä Salottisipulia Voita Vehnäjauhoja Mustapippuria (Suolaa) Tämä ohje on täysin hatusta vedetty, joten ette tekään arvon lukijat tarvitse aineiden määriä. Parhaan kastikkeen valmistamisen salaisuus on intuitiossa! Silppua aluksi sipulit ja kuullottele niitä muutama minuutti voissa. Ota kattila levyltä, lisää hieman vehnäjauhoja ja sekoittele tasaiseksi. Siirrä kattila takaisin levylle ja lisää paistista irronnut liemi. Tähän voi käyttää myös lihaliemi...

Mikä on ehkä kaikkein siistein tapa valmistaa ruokaa? Tarina kertoo, että muinaiset pitkäkyntiset kävivät nälissään kähveltämässä lampaita. Kerimisen ja nylkemisen sun muiden tarpeellisten toimenpiteiden jälkeen lampaankääntäjät pistivät paistin valmiiksi lämmittämäänsä kuoppaan muhimaan. Maata päälle ja vielä notski siihen niin avot, safka valmistuu mukavasti odotellessa ja kalajuttuja kertoillessa. Setin viihdearvoa lisäsi vielä se kun maatalon isäntä kävi kyselemässä lammasvorojen perään. Vihellellen voi tällöin näytellä tietämätöntä. Leppoisa isäntä saattaa rupatella niitä näitä ja kukaties paistaa makkarankin nuotiossa, jonka alla muhii hänen kallisarvoinen karjansa. Rosvopaisti on juhlaruokaa, jota tulee valmistaa maksimissaan kerran, ehkä silloin tällöin pari kertaa kesässä. Se on tapahtuma, joka alkaa aikaisessa vaiheessa aamulla kuopan kaivuusta ja loppuu illalla paistin syömiseen. Tapahtumassa on kyse tiedosta, että siellä se arvokas liha porisee äiti maan hellässä huom...

Nyt tarkkana. Seuraa äärimmäisen kokeilevaa keittiötä! Alkuun kuitenkin varoituksen sana: safka ei välttämättä sovellu korkeaa verenpainetta sairastaville korkean suolapitoisuuden ja lakritsajuuriuutteen takia . Tämä on hieman tällainen maratooniohje, mutta malta mielesi sillä palkintona loppuun asti pääsemisestä on aivan uudenlainen ruokakokemus. Luvassa on myös äärimmäisen törkeää hehkutusta! Ajauduin tekemään tätä apetta ihan vahingossa. Olimme kutsuneet tuttavapariskunnan syömään viikonlopuksi, koska halusin duunata unelmien safkaa. Pariskunta perui tulonsa, ja itkun partaalla ajattelin etten saa maistaa tätä kehittelemääni reseptiä (vinkkinä: resepti ei ole sama mistä tässä on kyse). Ajattelin että siinäpähän menettävät tämän unelmien safkan, sillä aion duunata sitä joka tapauksessa (pariskunnalle Kuultuani suru-uutiset olin murtunut mies tiedoksi: tarjous on vielä voimassa). Menin sitten kahta päivää ennen h-hetkeä kauppahalliin ostamaan nönnönnöön paistia, jonka aioin...

Duunailin tätä safkaa jo aiemmin kesällä, mutta muiden kiireiden takia raportointi viivästyi muutamalla viikolla, josta syvimmät pahoitteluni. Mökki. Tuo maaginen rakennus metsän ja järven välimaastossa, jossa suomalaisen melankolinen sielu suorastaan pakotetaan oikeille raiteilleen. Sinne karkaamme aina säännöllisin väliajoin; aina kun kaupungin hektisyys saa verisuonet poksahtelemaan ja veden kiehumaan. Lämmin kesäpäivä, hiljaisuus, järvisauna ja hyvä ruoka. Ai veljet, elämämme perustarpeet ovat tyydytetty! Nokkosia En ollut koskaan ennen maistanut nokkosta. Myös (ymmärrettävästä syystä) viholaiseksi haukuttua eliötä sanotaan hyvin maukkaaksi ja terveelliseksi suun kautta nautittuna. Tästähän oli siis pakko ottaa selvää. Kesäkuu oli vielä aluillaan, joten nokkoset olivat nuoria ja lempeitä. Kuitenkin vastatuuli alkoi samalla mikrosekunnilla kun ilmoitin mökillä eläjille päivän atrian sisällön: innokas työmies oli niittänyt kaikki tontin nokkoset edellisenä päivänä. Hikik...

Pieni tauko kirjoittelussa päättyy nyt Curryn, suomalaisittain surrin, merkeissä. Pari viime viikkoa on mennyt koneen ääressä muiden projektien parissa. Olen ruokkinut itseäni mitä maittavimmilla herkuilla, mutta en ole niistä kerennyt kirjoittaa. Myönnettäköön se, että kahdeksan tunnin koneella istumisen jälkeen ei jaksa enää ryhtyä kirjoitushommiin varsinkin kun ulkona on jotain 68-astetta lämmintä. Kuitenkin Arskaa siteeraten, I'm back, ja luvassa on ainakin Currya kahdella eri tavalla, pastahommia (taas) ja kaikkea muuta siistiä. En tunne itämaisia keittiöitä kovinkaan hyvin. Öö, onko muutakin kun kiinalaista? Hapanimeläpossua, kasviksia ja riisiä. Kyseenomaista ruokaahan saa kiinalaisesta, intialaisesta ja thaimaalaisesta ravintolasta kaikkialla Suomenmaalla. Valmistettu aina samalla tavalla. Maalaisuudestani johtuen kävin itämaisten keittiöiden pikakurssin Fine Foodsin sivustolla. 10 minuutissa opin enemmän tuon ihmeellisen maankolkan keittiön saloista kuin koko tähän ...