Pedro Bastardon pikantti lisä

Duunailin tätä safkaa jo aiemmin kesällä, mutta muiden kiireiden takia raportointi viivästyi muutamalla viikolla, josta syvimmät pahoitteluni. Mökki. Tuo maaginen rakennus metsän ja järven välimaastossa, jossa suomalaisen melankolinen sielu suorastaan pakotetaan oikeille raiteilleen. Sinne karkaamme aina säännöllisin väliajoin; aina kun kaupungin hektisyys saa verisuonet poksahtelemaan ja veden kiehumaan. Lämmin kesäpäivä, hiljaisuus, järvisauna ja hyvä ruoka. Ai veljet, elämämme perustarpeet ovat tyydytetty! Nokkosia En ollut koskaan ennen maistanut nokkosta. Myös (ymmärrettävästä syystä) viholaiseksi haukuttua eliötä sanotaan hyvin maukkaaksi ja terveelliseksi suun kautta nautittuna. Tästähän oli siis pakko ottaa selvää. Kesäkuu oli vielä aluillaan, joten nokkoset olivat nuoria ja lempeitä. Kuitenkin vastatuuli alkoi samalla mikrosekunnilla kun ilmoitin mökillä eläjille päivän atrian sisällön: innokas työmies oli niittänyt kaikki tontin nokkoset edellisenä päivänä. Hikik...

Pieni tauko kirjoittelussa päättyy nyt Curryn, suomalaisittain surrin, merkeissä. Pari viime viikkoa on mennyt koneen ääressä muiden projektien parissa. Olen ruokkinut itseäni mitä maittavimmilla herkuilla, mutta en ole niistä kerennyt kirjoittaa. Myönnettäköön se, että kahdeksan tunnin koneella istumisen jälkeen ei jaksa enää ryhtyä kirjoitushommiin varsinkin kun ulkona on jotain 68-astetta lämmintä. Kuitenkin Arskaa siteeraten, I'm back, ja luvassa on ainakin Currya kahdella eri tavalla, pastahommia (taas) ja kaikkea muuta siistiä. En tunne itämaisia keittiöitä kovinkaan hyvin. Öö, onko muutakin kun kiinalaista? Hapanimeläpossua, kasviksia ja riisiä. Kyseenomaista ruokaahan saa kiinalaisesta, intialaisesta ja thaimaalaisesta ravintolasta kaikkialla Suomenmaalla. Valmistettu aina samalla tavalla. Maalaisuudestani johtuen kävin itämaisten keittiöiden pikakurssin Fine Foodsin sivustolla. 10 minuutissa opin enemmän tuon ihmeellisen maankolkan keittiön saloista kuin koko tähän ...

Rakastan pizzaa. Voisin syödä sitä vaikka joka päivä. Kuitenkin jostain syystä en ole ikinä valmistanut sitä itse. Pizzan tapaista, eli sitä kun pelti työnnetään täyteen taikinaa ja päälle kaikki maailman ainekset, ei lasketa. Olen usein kuullut ystäviltäni jotka ovat vierailleet Italiassa, että pizzat eivät ole siellä mistään kotoisin. Täytteet ovat kummallisia, eikä ne laita siihen edes paljoa juustoa. Ryökäleet. Opettelisivat tekemään pitsaa ja lesoilisivat vasta sitten! Tämähän johtuu siitä, että Härmässä ei italialaiseen pizzaan kovinkaan usein törmää, jos koskaan. Kinkku, salami, pepperoni, pekoni, jauheliha, kebab, aura, ananas, tuplajuusto ei oikein istu italialaisen pizzan filosofiaan, jossa oikeiden yhdistelmien rikkomisesta joutuu nukkumaan kalojen kanssa. Kuulin että Napolissa, tuolla pizzan syntysijoilla, olisi nykyisin ihan laissa määrätty pohjan halkaisija, paistolämpötila ja paistoaika! Ihme hifistelijöitä... Aito amerikkalainen pizza Mutta mistä tämä meill...

Lauantaiaamu. Nousen suhteellisen virkeänä vapaapäivään ja ajattelen syöväni hyvän aamiaisen. Herään kuitenkin karuun todellisuuteen: leipä on loppu. Miten tällainen kämmi on päässyt käymään? Sama kuin lähtisi perjantaina radalle ja unohtaisi ostaa viinat! On äkkiä keksittävä jotain. Puuroakaan ei jaksa syödä, sillä vaikka syön sitä aina arkiaamuisin, maistuu se loppuviikosta jo melko puurolle. Viikonloppuna voi relata ja syödä hyvää leipää ja juoda vaikka kahvit rauhassa. Leivänhän voi toki tehdä itsekin, kun vaan muistaa pitää kuivahiivaa ja jauhoja aina kaapissa. Ciabatan valmistusaika on lyhyt, mutta odotusaika pitkä joten varaudu siihen että saat leipää vasta parin tunnin päästä. Aika on kuitenkin helposti sen väärti. Tein leivän K-ruoka.fi -sivuston ohjeen mukaan hieman modaten. 2 Ciabattaa: 1 ps kuivahiivaa 5 dl vettä n. 9 dl vehnäjauhoja n. 1 dl durumjauhoja oliiviöljyä 2 valkosipulin kynttä tuoreita yrttejä (oregano, basilika) hunajaa suolaa mustapippuria ...

Ajattelin jo pari päivää ennen Vappua että aattona voisi grillailla päivällä ennen rientoihin lähtöä. Keli oli kuitenkin niin kolea että jopa säämies Pasanen olisi ollut ihmeissään. Viiden asteen lämpötila ei kuitenkaan estänyt kokkailuja, koska olin ehtinyt jo kuvitella itseni syömässä mitä maukkaimpia grilliherkkuja. Kesän grillausneitsyys lähti siis seuraavalla setillä: Työvaiheet: Barbeque-kastikkeen valmistus (edellinen ilta) → Lihan leikkaaminen ja maustaminen → Kasvisten peseminen ja leikkaaminen → Munakoison itkettäminen → Perunoiden maustaminen → Grillikasvisten valmistaminen → Perunoiden grillaaminen → Pihvien grillaaminen → Kastikkeen lämmitys → Tarjoilu Barbeque-kastike: 1 iso punasipuli 4 porkkanaa 8 kynttä valkosipulia 1 chili 1 varsisellerin varsi 5 dl kokista tomaattipyreetä savuaromia 3 rkl fariinisokeria 2 tl HP-kastiketta mustapippuria paprikamaustetta suolaa Homma aloitetaan kärventämällä kasvikset. Uuniin 250 astetta ja jos omaat grillivastuksen niin a...

Edellisen pastahomman seurauksena innostuin kehittämään itsestäni pastaekspertin! Tavoitteeseen on vielä matkaa lähes valovuosi, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen muutenkin hienoinen azurrifani, niin historian, kulttuurin kuin ruuankin puolesta, joten tuntuu että olen oikealla tiellä. En kuitenkaan aio siirtyä kokkailuissani kokonaan Berlusconin riveihin vaan pidän edelleenkin kaikki langat omissa käsissäni. Pastaa valmistaessa kannattaa muistaa se seikka, että tarjoillessa pasta on se pääjuttu ja muut lautasen jutut vain lisukkeita. Pasta Bolognese on tästä ehkä kaikkein yleisin esimerkki, kun se pasta pitää aina hukuttaa sinne kastikkeeseen. Nyt ei lähdetä hukuttamisjuttuihin, vaan valmistetaan yksinkertaisen maistuvaa pastaa. Pastaohjeen voit tarkastaa kätevästi tästä . Ragu alla Bolognese, härmäksi Polognesekastike: 400 g naudan jauhelihaa 150 - 200 g possun palvikylkeä 1 prk tomaattimurskaa 2 dl punaviiniä 5 dl lihalientä 1 prk tomaattipyrettä 2 isoa herkkusientä 2 ...

Vuosi oli varmaan 2012. Olin 40-asteen kuumeessa kotona ja katselin telkkaria. Olotila oli sellainen, etten pystynyt vaihtamaan edes kanavaa (syy, miksi töllö oli LIVillä, en tiedä). Rachael Ray valmisti pastaa johon tuli aivan törkeä määrä sipulia. Tämä jätti sumuisen ja pysyvän arven aivoihini, enkä silloin vielä tiennyt että kohtaloni olisi joku päivä kehittää siitä hyvinkin maukas ateria. Pastakone, tuo Perkeleen viekas juoni Ensimmäinen tuorepastakokeiluni tapahtui noin vuosi sitten, ja tein sitä vasta hiljattain uudestaan. Innostuksen laantumisen syyksi voin nimetä yhden esineen: pastakone. Ekalla kerralla koitin tehdä koneella, eikä se onnistunut suunnitelmien mukaan. Vuosi kului, ja jokin sai minut päättämään että selätän pastan vaikka mikä olisi! Ei ole mitään syytä olla opettelematta tätä hienoa taitoa. Tällä kertaa heitin pastakoneen jorpakkoon ja otin käyttöön hieman old schoolimman aseen: vanhan kunnon kaulimen. Ja niin alkoi ystävyys miehen ja kaulimen. Ystävyy...